Nadja Sumanen sai kirjailijanuralleen lentävän lähdön. Viime keväänä hänen käsikirjoituksensa voitti Otavan nuortenromaanikilpailun, ja sen seurauksena kirjasyksyyn putkahti Rambo-niminen nuortenkirja. Kirjan pohjalta tehtiin näytelmä Kansallisteatteriin ja joulukuussa teokselle myönnettiin Finlandia Junior -palkinto.
Rambo on kertomus 15-vuotiaasta Rambosta ja hänen kesästään 8. ja 9. luokan välissä. Rambolla on ADHD-diagnoosi, mutta oikean hoidon ja lääkityksen avulla se on saatu kuriin eikä poika ole enää sellainen hallitsematon viliskantti kuin pienempänä. Silti Rambo on, osin omasta tahdostaan, syrjäytynyt tarkkailija, jonka päivät täyttyvät lorvailusta ja äidistä huolehtimisesta. Rambon äitiä Annaa vaivaa masennus ja työttömyys eikä hänestä oikein ole pojan huoltajaksi. Isäänsä Rambo ei ole koskaan tavannut eikä äidin heilasta Ristostakaan ole oikein esimerkiksi.
Kesäloma alkaa yhtä masentavasti kuin aina ennenkin. Tekemistä ei ole eikä kaapissa ruokaa. Mutta sitten tapahtuu ihme. Anna ja Rambo lähtevät Riston mukana tämän vanhempien kesäpaikalle. Siellä Riston vanhemmat Annikki ja Erkki ottavat Rambon suojiinsa, ja täyden mahan ohella Rambo saa kokea, miltä tuntuu, kun välitetään. Kesän aikana selviää, että Rambo on hiomaton timantti, joka ei pienestä lannistu. Sumasen luoma teinipoika on selviytyjä, joka kanavoi energiansa riehumisen sijasta maailmanpelastussuunnitelmien tekemiseen ja toisten ihmisten huomioimiseen.
Rambo on harmaista sävyistään huolimatta kepeän kesäinen tarina ja muistuttaa hieman Belle and Sebastian -bändin musiikkia. Se on melankolinen ja hieman haikea mutta tekstin perusvire on rauhallisen positiivinen ja siinä on kutkuttavan hauskoja kohtauksia. Hieman tosin epäilyttää, kuinka tosipohjainen tämä nuoren miehen kuva oikein on. Paljon aidommalta tuntuu tuittuileva ja huomionhakuinen Liina, 14-vuotias tyttö, joka tupsahtaa mökille ja sekoittaa Rambon pään. Liinan kautta Rambo huomaa, etteivät varakkaat ydinperheetkään ole aina niin onnellisia kuin pinnalta näyttää.
Kyllä, Rambo on palkintonsa ansainnut. Se on sujuvasti kirjoitettu ja vetävä tarina täynnä sympaattisia henkilöitä ja selviytymistarinoita. Kuvaukset kesämökin tapahtumista saunomisineen ja mustikanpoimimisineen tuovat lämpöä talvipakkasen keskelle, ja Annikki ja Erkki ovat hahmoja, joita soisi jokaisen elämässä olevan. Romaanin luettuaan hymyilyttää ja toivoo, että tosielämän Rambojen asiat voisivat oikeasti lutviutua näin hyvin.