Kuinka kauas yhteiskunnan turvaverkoista voi Yhdysvaltain takamailla päätyä? 15-vuotias Pearl on elänyt koko ikänsä äitinsä kanssa henkilöautossa asuntovaunualueella Floridan rämeillä, kaatopaikan ja alligaattorien välissä. Huono onni tuntuu seuraavan Pearlia kaikkialle minne hän meneekään. Mukaan kuvaan tulevat vielä laiton asekauppa ja veriteot, tuttavuudet väärien ihmisten kanssa ja välinpitämättömyys. Karu on ihmislapsen kohtalo, täydellistä näköalattomuutta.
Jennifer Clementin Rakkaudesta aseisiin kertoo tarinan aseista amerikkalaisuuden ytimessä. Emme enää lotkauta korviamme joukkosurmille, emme pysähdy ajattelemaan lasta, joka muun tekemisen puutteessa auttaa naapuriaan puhdistamaan ja luetteloimaan salakuljetettavia pistooleja ja kiväärejä. Väkivalta on normi, viihdettä, ja jos sivullisia uhreja tuleekin, niin niin se vain käy. Ei sille mitään voi.
Jennifer Clementin romaani olisi helppo ohittaa olankohautuksella. Rakkaudesta aseisiin on kirjoitettu naiivin tytön näkökulmasta, mutta sitä ei saa lukea naiivina kertomuksena. Se on ennemminkin manifesti väkivaltaa vastaan, mutta julistus sellaisesta suusta, joka ei ymmärrä mitään julistavansa. Suosittelen!