Jani Toivola: Rakkaudesta

Jani Toivola kirjoittaa kirjan nimen mukaisesti rakkaudesta, mutta myös sopimisesta muotteihin ja yhteiskunnan odotuksiin. Kirja alkaa kuvauksella eduskunnasta lähtevästä Toivolasta, jolla on mukanaan avustajan huolella pakkaama pahvilaatikollinen täynnä kirjeitä ja tulostettuja viestejä, joita Toivola ei ole itse lukenut. Laatikko on täynnä kansalaispalautetta, sitä sellaista, jota tummaihoinen homoseksuaali väistämättä joutuu ottamaan vastaan.

Rakkaudesta on kokoelma melko tiiviin aihepiirin ympärillä pyöriviä kolumnimaisia tekstejä, joissa Jani Toivola kuvaa omaa elämäntarinaansa ja kasvamista Suomessa monenlaisten rajoitusten, esteiden ja vaikeuksien keskellä. Kenialaiselta isältä peritty ihonväri ja ulkonäkö on se näkyvin tekijä, mutta Toivolalla on ollut muutenkin tekemistä maskuliinisuuden ahtaiden mallien kanssa. Homoseksuaalisuus ja vääränlaiset mieltymykset naismaisina pidettyjä asioita kohtaan tekevät miesten joukkoon sopeutumisesta vaikeaa. ”Tarjolla oleva miehen rooli on ajoittain kapea ja minä koen sen uhkaavaksi”.

Lapsen isänä joutuu kuitenkin kohtaamaan mieheyttä ja maskuliinisuutta uusilla tavoilla. Vanhemmuus ja lapsen hoito ovat tulleet Toivolalle toisaalta helposti, yhtenä unelman täyttymyksenä, toisaalta ne vievät muiden miesten ja isien joukkoon.

Toivola kirjoittaa paljon rakkaudesta, siitä miten vaikeaa on luottaa toiseen ihmiseen, päästää irti omista rajoistaan, olla rohkeasti mies joka rakastaa toisia miehiä, miten oppia kestämään virheitä ja erehtyväisyyttä. Oma lapsi opettaa ihmiselle paljon rakkaudesta: tiedän sen omasta kokemuksestani ja samaa kirjoittaa Toivolakin. ”Oma tyttäreni ja meidän välinen suhteemme ovat edelleen ne asiat, jotka ovat opettaneet minulle ylivoimaisesti eniten rakkaudesta itseäni ja muita kohtaan”.

Rakkaudesta on oikein kelpo kirja. Se avaa näkökulmia vähemmistöjen elämään, mutta puhuu myös aivan universaaleista asioista: rakkaus on rakkautta, ihonväristä ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.