Kyseessä ei ole mikään tavanomainen rakkaustarina, toisin kuin nimen ensivaikutelma kertoo. Kirjassa muistelee kirjoittaja omia isovanhempiaan, heidän elämäänsä ja etenkin sitä, miten se päättyi.
Alusta asti on selvää, että isovanhemmat tekivät itsemurhan, koska toinen oli sairas ja toinen ei voinut kuvitellakaan jatkavansa elämää ilman kumppaniaan. He elivät yhdessä ja he lähtivät yhdessä, käsikädessä.
Rakkaudessa erottamattomat kertoo ja pohtii sitä, miten tähän päädyttiin, millaista oli isovanhempien elämä. Suuremmin siihen ei saada valaistusta, sillä isovanhemmat eivät olleet liioin kertoneet elämästään.
Kirjoittaja etsii henkilöitä, jotka voisivat tuoda jotain tietoa, haastattelee heitä ja oppii heidän kautta tuntemaan isovanhempiaan paremmin. Lopuksi hän kuvittelee, kuinka isovanhempien viimeiset hetket ovat menneet.
Noin 200-sivuinen kirja on kirjoitettu kauniisti ja sen lukee helposti. Olisin kuitenkin toivonut, että olisin saanut lukea enemmänkin.