Nyt ollaan Suomen Brasilian-suurlähetystössä. Jukka on psykologi, joka on saanut sinne pestin, koska lähetystössä on niin huono ilmapiiri, niin jonkunhan siitä on otettava selvää, mistä se johtuu.
Kirja alkaa siitä, kun Jukka saapuu paikalle, tutustuu paikkaan ja ihmisiin. Saa lukuisia neuvoja ja ohjeita, miten siellä eletään ja mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Se, miten joku tehdään Suomessa, niin sitä ei kannata Brasiliassa edes yrittää.
Kuvataan kirjan henkilöt ja tarina etenee joko Jukan tai Mikon näkökulmasta. Mikko taas on melkoinen luuseri. On siellä, koska hänen puolisonsa Sonja työskentelee lähetystössä. Mikko taasen vain lorvii, pelaa nettipokeria ja lepäilee uima-altaalla. Toki hän toipuu työuupumuksesta.
Jukka on sitä mieltä, että uskoo olevansa avain, joka saa jumittuneen lukon auki sekä öljy, joka liukastaa narisevat saranat. Vaan eihän aina kaikki mene niin kuin on kaavailtu. Hän kuitenkin järjestää henkilökunnalle yhtä sun toista ja tarkkailee samalla heitä.
Lähetystössä on sitten vielä konsuli Liisa, joka on varsin lupsakka, mutta joutuu monena olemaan hänkin. Sitten Anita, joka on sihteerin hommia tekemässä, harjoittelija Anna, johon psykologi iskee silmänsä. Reinaldo on kiinteistövastaava ja työtahti on jokseenkin verkkainen. Muutamia muitakin vilahtelee ja pääasiassa kirjaa kantaa kaikki ne pienet ja isommatkin jutut, mitä lähetystössä ja sen henkilökunnan keskuudessa voi tapahtua.
Lasse Nousiaisen teksti on helposti luettavissa ja se sellainen arkihuumori värittää sitä sopivassa määrin. Hän on asunut Brasiliassa, jottei ihan hatusta ole vedetty alan asioita.