Merja Toppi on rakkausrunojen taituri. Ihanan lupsakkaalla kiuruveden murteella hän on tuonut rakkauden niin lähelle, arkisen hetkenkin niin sykkiväksi, että ihan jokainen tuntee omaksensa jonkun, muutaman runon, värssyn. Näistä runoista lähtee liikkeelle kaikki tunteet. Runot ravistelevat, herättelevät. Näiden runojen kautta napsahtaa vedet silmiin, joko ilosta tai haikeudesta.
Rakkaatta ruapimassa on kokoelma Topin runoja. Siellä on jo parista edellisestä runokirjasta tuttuja runoja, mutta myös muutama ihan uusi ja ihana. Kirja on ulkomuodoltaan jo ihana, kuin lahjapaketti. Paketti sisältää runokirjan ja cd-levyn. Voi siis lukea ja kuunnella, erikseen tai vaikkapa yhtä aikaa. Suosittelen kaikkia vaihtoehtoja kaikille, miehille ja naisille, ilman ikärajaa.
Jokaisessa CD:ssä nousee aina jokaiselle joku ylitse muiden. Tässä hittikimarassa, joita Merjan runot ovat, nostan nyt esille vaikkapa tämän:
Tiijätkö sen Koevuniemen laalun
”Minnoon ku perhonen”?
Siihen minnoon aena samastunu.
Eekä minua haettoo, vaekka
oonnii aena ollu tämmönen yöperhonen,
karvanen ja kierosilimänen pimmeessä kulukija,
ku oon kuitennii aena osannu lentee!