Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ines ja Daniel ovat kolmikymppinen aviopari. He asuvat Hampurissa hienolla asuma-alueella, HafenCityssä. Heidän asunnostaan on melkein merinäköala, toisin sanoen heiltä näkee Elbelle. Daniel on kaupunkisuunnittelun konsultti ja Ines pitää laatuviinejä myyvää putiikkia.
Pari on hyvin toimeentuleva ja he rakastavatkin toisiaan, mutta lasta ei ole kuulunut; alkuun Ines oli varma siitä, ettei haluakaan koskaan lapsia. Hän oli aina kokenut pelottavana ajatuksen repeämisestä ja ruumiin muuttumisesta, mutta lomamatkalla Egyptissä hän koki yhtäkkisen muutoshetken nähdessään paikallisen pikkupojan ja huomatessaan, että sellaisen hänkin haluaa. Nyt Ines ja Daniel käyvät hedelmättömyyshoidoissa, jotka kuitenkin osoittautuvat turhiksi kuukaudesta toiseen. Daniel pohtii tilannetta klinikalla tapaamalleen Ricolle: ”– – niistä geeneistä vielä. Minä, toisin sanoen ihminen, haluaa antaa ne eteenpäin, sillä jos en lisäänny, minusta ei jää maailmaan pienintäkään jälkeä. Se on sama kuin minua ei olisi ollut olemassakaan.”
Rakkaat toisilleen kertoo mestarillisen pienillä eleillä avioliiton arjesta. Lukija jää miettimään, ovatko Ineksen ja Danielin vaikuttimet toivoa lasta sittenkään oikeat. Vai onko lapsen haluaminen sittenkin vain biologinen tapahtuma, pakko joka kohtaa kaikki? Sekä Inekselle että Danielille syntyy lapsettomuuden ympärille omat salaisuutensa, joita he eivät voikaan toistensa kanssa jakaa, ja lukijalla säilyy jännitys niiden suhteen aivan kirjan loppuun asti.
Kirja kertoo myös omalla hillityllä tavallaan sekä Danielin että Ineksen töiden arjesta. Täytyy myöntää, että kaupunki- ja liikennesuunnittelun kuvaus tuntui minusta välillä hieman puisevalta, mutta viininviljelyn ja -myynnin sitäkin elävämmältä. Töiden lisäksi lapsettomuushoitojen kuvaus oli vaikuttavaa, vaikkakin eräällä tavalla pidättyväistä, kuten kirjan koko tyyli.
Stefan Moster asuu Suomessa ja saksantaa suomalaista kirjallisuutta; siihen nähden ei tuntunut yllättävältä, että Danielin työt vievät hänet pistäytymään myös Helsingissä. Kirjan suomentaja, Stefan Mosterin puoliso Helen Moster, on myös kirjailija, ja käännös onkin kuulaudessaan ja tyylikkyydessään varsin nautittava.
