Rakentaja on tragikoominen kirja, tarina miehestä, joka rakentaa ja rakentaa, eikä valmihiksi saa. Mies on naimisissa Ullan kanssa ja heillä on teinipoika Neo. Voi olla, että miehen nimi mainittiin jossain kohtaa tai sitten ei, mutta minä en sitä ainakaan merkille pannut. Pääosin tarina kulkee kuitenkin miehen näkökantilta.
Taloyhtiöissä on yksi sun toinen asia rempallaan ja mies, tämä rakentaja, on kaiken aikaa ottamassa kaikkia syytteitä ja vikoja niskaansa – huolimatta siitä, että on hänellä esimieskin olemassa. Tulee sellainen olo, että vaikka monessa tilanteessa asiakkaat ovatkin oikeassa, mies alkaa kärsiä. Aivan kuin mies pikkuhiljaa väsyisi kaikkeen.
Vaimon tekisi mieli toista lasta ja isompaa asuntoa, kun mies taas olisi tyytyväinen. Tilanne kotirintamallakaan ei ole järin hyvä. Mies kuitenkin rakentaa, omaa yllätystään, joka ei sekään ei suju hänen toivomallaan tavalla.
Mies on aika lailla se sellainen mies, joka ei halua mitään uutta, ei mitään säpinää, kunhan vaan menisi ihan arkisen tasaisesti. Vaimolle se ei riitä ja niinpä hän alkaa hakea sitä muualta. Perheen poika jää etäiseksi ja se harmittaa, kun ei saa ääntään kuuluville. On ikään kuin olemassa, mutta siellä omassa huoneessaan.
Raimo Pesonen tuo niin hyvin esiin miehisen olon ja elon. Komiikkaa on juuri sopivasti, niin että tarinaan saa siitä vauhtia. Kun on lukenut kirjan, jää miettimään, miten paljon tällaisia perheitä meillä voikaan olla.