Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun pitäisi saada kokonaisuus aikaan: mitä sisälle? Säveltäjä miettii muotoa, kuvataiteilija kompositiota, teatterintekijä dramaturgiaa, kirjailija rakennetta. Sama asia?
Entä jos kirjailija ottaisikin oppia noista muista taiteenlajeista syventääkseen kirjoitustaan – olisiko siitä apua siihen luomisen tuskaan, josta kirjailija Matti Mäkelä käytti mieluummin muodon antamisen ikävä -ilmaisua.
Kirjailijat Selja Ahava ja Emma Puikkonen pureutuvat esseissään romaanin rakentamisideaan; siihen, miten monenlainen romaani voi olla. Perusoletus on vaatinut ainakin muutaman ratkaisevan pointin, jotka romaanilta on vaadittu ollakseen romaani: pituus, proosa eli suorasanainen kerronta ja fiktiivisyys. Vaikka loppujen lopuksi: ”romaani on se, minkä tekijä ja kustantaja sellaiseksi nimeävät.” Kirjailija Sinikka Vuola puolestaan veistelee: ”Ylipäätään voidaan lähinnä puhua romaani(e)n piirteistä”.
Rakennenautintoja-kirjaa edelsi kolmen keskustelun Rakennenautintoja-sarja, joista yksi on Romaanimuoto eilen, nyt, huomenna -keskustelutilaisuus ja joka on kuunneltavissa Youtubessa.
On montakin asiaa, jotka lisäävät romaanin lukijassa, ja miksei tekijässäkin, tekstiin paneutumisen intoa ja samalla jonkinmoista kutittavaa tuskaa, kuten fragmenttisuus, sanomatta jättäminen, aukot, poissaolot, hypyt, tilat, assosiaatio ja niin edelleen. Näin lukeminen ei ole yhtä juonen eikä sen henkilöiden suoraviivaista seurantaa. Intiimiydelle, lukijan omalle tulkinnalle muotoutuu kummasti väljää täytettävää tilaa.
On näissä Rakennenautintoja-esseissä opiksi otettavaa sekä lukijoille että kirjailijoillekin. Onhan tämä kirja kieltämättä melkoinen ”möykky” yksin selätettäväksi: hitaasti, kompastellen etenevää luettavaa. Kannattaa kokeilla.
Kokeilkaas ja ottakaa opiksi!