Näiden sinisten kansien sisään on koottu Aila Meriluodon kirjoittamat teokset: Lasimaalaus (1946), Pahat unet (1958), Tuoddaris (1965), Elämästä (1972), Varokaa putoilevia enkeleitä (1977), Ruusujen sota (1988), Kimeä metsä (2002) ja Tämä täyteys, tämä paino (2011)
Nämä kahdeksan runoteosta kattavat monipuolisesti koko Meriluodon pitkään jatkuneen uran eri vaiheet. Siispä eri teosten väliltä voi myös havaita kirjoittajan tyylimuutokset ja kerronnan kehittymisen. Kirjan ensimmäinen teos Lasimaalaus on Meriluodon ensimmäinen runokokoelma, kun Tämä täyteys, tämä paino jäi vastaavasti viimeiseksi.
Runojen kuvailu on huikeaa. Meriluoto ehti kirjoittaa uransa aikana kaikesta maan ja taivaan väliltä. Runojen teemat vaihtelevat sivu sivulta. Osa niistä on sävyltään voimakkaita ja huutavia, osa taas pehmeitä ja lempeitä.
Suomalainen runous on ollut itselleni jokseenkin aina raskasta luettavaa ja tuntunut vanhanaikaiselta ja vaikeasti samaistuttavalta. Kuitenkin kun kirjan avaa syysiltana sohvannurkkaan käpertyneenä teemuki kädessä, aukeaa silmien eteen aivan uusi maailma, joka samaan aikaan lämmittää ja lähettää kylmiä väreitä käsivarsia pitkin.
Kirjailijana, runoilijana ja kääntäjänä työskennellyt Aila Meriluoto (1924–2019) teki pitkän uran kirjallisuuden parissa. Uransa aikana hän valloitti sekä kriitikot että lukijat. Aila Meriluoto ei ole syyttä suotta yksi Suomen arvostetuimpia runoilijoita. Hänelle myönnettiin useita eri kirjallisuuspalkintoja ja hän voitti muun muassa valtion kirjallisuuspalkinnon useita kertoja.
Koska runot koskettavat jokaista lukijaansa hieman eri tavoin, en voi kuin lämpimästi suositella juuri sinua istumaan alas, vaikka vain pieneksi hetkeksi ja avaamaan kirjan sattumanvaraisesti, aloittamaan ensimmäiseltä sivulta, tai jonkin yksittäisen runoteoksen alusta.