Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjailija Chimamanda Ngozi Adichien ystävä sai tyttären ja halusi tietää, miten kasvattaa tästä vastasyntyneestä tyttärestä feministi. Adichie vastasi kirjeellä, joka on julkaistu myös laajemman yleisön iloksi. Hyvä niin, sillä tässä on harvinaisen selkeä ja konkreettinen toimenpideohjelma feministisen kasvatuksen rungoksi. Vaikka kirje onkin kirjoitettu nimenomaan tyttären äidille ja viittaa Adichien ja tämän ystävän Ijeawelen yhteiseen nigerialaiseen taustaan, ohjeet ovat siinä määrin yleismaailmallisia, että myös suomalaisten tyttöjen tai poikien vanhemmat voivat näistä ohjeista hyötyä.
Adichie aloittaa kahdesta feministisestä perusajatuksesta, jotka ovat niin hyviä, että kerrataanpa ne tässäkin. Ensinnäkin:
Olen tärkeä, feministin pitäisi ajatella. Olen tärkeä ja tasavertainen. Ilman jossittelua. Ilman varauksia. Olen tärkeä ja tasavertainen. Piste.
Kaikki feministinen ajattelu lähtee siitä, että kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä ja samanarvoisia. Feminismiin ei yksinkertaisesti mahdu ajattelua, että toiset ihmiset olisivat parempia tai arvokkaampia kuin toiset. Toinen perustyökalu on kysymys: onko lopputulos sama, jos tilanteen kääntää päälaelleen? Pätevätkö samat säännöt miehiin ja naisiin?
Tältä pohjalta Adichie rakentaa viidentoista ehdotuksen listan. Käydäänpä koko lista läpi lyhyesti, koska haluan, että nämä ehdotukset tavoittavat nekin, jotka eivät tätä kirjaa lue:
- Ole kokonainen ihminen. Äitien tulee saada tilaa olla myös muutakin kuin äiti.
- Kasvattakaa lapset yhdessä. Isän tehtävä ei ole auttaa äitiä, vaan vanhempien tulee vastata lasten hoidosta ja kasvatuksesta yhdessä.
- Opeta lapselle, että sukupuoliroolit ovat hölynpölyä. Lapsia ei pidä käskeä tekemään tai olemaan tekemättä asioita vain sukupuolensa vuoksi.
- Varo kevytfeminismiä. Miehet ja naiset joko ovat täysin yhdenvertaisia, tai sitten eivät ole. Kevytfeminismi mahdollistaa naisten alistamisen jatkumisen.
- Opeta lapsi lukemaan ja rakastamaan kirjoja.
- Opeta lapsi pohtimaan sanojen merkityksiä ja kyseenalaistamaan kulttuuriin haudattuja merkityksiä ja käsityksiä.
- Älä puhu avioliitosta saavutuksena. Tyttöjen elämäntehtävä ei ole päätyä naimisiin.
- Opeta lapselle, että kaikkia ei tarvitse miellyttää. On vaarallista, jos tytöt opetetaan kilteiksi miellyttäjiksi ja poikia ei. Kaikki lapset pitäisi opettaa enemmän olemaan rehellisiä, ystävällisiä ja urheita.
- Anna lapsen kokea, että hänellä on oma vahva identiteetti. Ole valikoiva: oman kulttuurin huonoja puolia saa ja pitää kyseenalaistaa.
- Mieti tarkkaan suhtautumista lapsen ulkonäköön. Kannusta lasta liikkumaan, äläkä yhdistä ulkonäköä ja moraalia toisiinsa.
- Kyseenalaista sosiaalisten normien perusteleminen biologialla. Sosiaaliset normit ovat ihmisten luomia ja muutettavissa.
- Puhu lapselle seksistä ja aloita varhain. Älä tee seksuaalisuudesta häpeällistä.
- Lapsesi rakastuu, joten valmistaudu siihen. Erityisesti tytöille pitää opettaa, että rakkaus ei ole vain antamista, vaan myös ottamista.
- Kun kerrot lapselle sorrosta, älä tee sorretuista pyhimyksiä. Ihmisarvo kuuluu myös julmille ja epärehellisille.
- Tutustuta lapsi erilaisuuteen. Opeta, ettei omia arvoja ja kokemuksia pidä yleistää. Sen nöyrempi ei tarvitse olla: riittää että ymmärtää erilaisuuden olevan normaalia.
Minusta tämä on aivan erinomainen lista kasvatusohjeita kaikille noudatettavaksi. Näillä ohjeilla kasvaa oman arvonsa tuntevia, muiden oikeuksia kunnioittavia lapsia.
Joitakin niin kovasti ärsyttävä sukupuolisensitiivinen kasvatuskaan ei oikeastaan ole muuta kuin listan kolmoskohta: pojat saavat yhä olla poikia ja tytöt tyttöjä, pitkälle pääsee että lapselle ei koskaan sano että ”ei tyttö voi tehdä tätä tai tuota” tai ”kyllä pojan pitää sitä ja tätä”.
Kohtaa kahdeksan pidän myös erinomaisen tärkeänä, erityisesti tytöille. Kiltiksi kasvattaminen on ollut tyttöjen kasvatuksen perusongelma, joka altistaa tytöt muun muassa parisuhdeväkivallalle ja huonommalle asemalle työelämässä. Ystävällinen pitää olla, kiltti ja alistuva taas on herkästi uhri – etenkin kun poikia ei todellakaan kasvateta kilteiksi ja nöyriksi. Tästähän päästään sitten kolmoskohtaan ja sukupuoliroolien hölynpölyisyyteen.
Kohdan kolmetoista seurauksista voi lukea vaikkapa Liv Strömquistin Prinssi Charlesin tunne -sarjakuva-albumista, jossa ruoditaan sen seurauksia, miten tytöt kasvatetaan kaipaamaan romanttista parisuhdetta ja pojat taas oppivat mallin, jossa miehen tehtävä on ylläpitää suhteessa torjuntaa ja etäisyyttä. Erityisesti tyttöjen on tärkeä oppia, että rakkaudessa – ja seksissä – on hyväksyttävää ja oikein vaatia ja saada, ei vain antaa.
Rakas ystäväni on pieni läpyskä, mutta herättää paljon pohdittavaa. Suosittelen lämpimästi aivan kaikille, joilla on lapsia.
