Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjastoreissulla havahduin, että Kaari Utrion tuotanto on syystä tai toisesta jäänyt kokonaan väliin. Tilanne oli paikattava, joten pähkäiltyäni tovin hyllyn edessä päädyin Morren maailman suosituksesta Rakkaaseen Henriettaan.
Tarina sijoittuu Helsinkiin vuoteen 1840, historiallisena kiinnekohtana tässä ovat yliopiston 200-vuotisjuhlallisuudet. Vapaaherra Silfverhanen taloudessa on kolme naimaikäistä neitoa, joista jo 24-vuotias talon tytär Henrietta vaikuttaa huolestuttavasti päätyvän vanhaksipiiaksi. Henriettan pahansisuisella pikkusiskolla Alicella taas on tiedossaan mies, mutta ei naimakauppoja ennen kuin isosisko Henrietta on naimisissa. Kreivi Adlercrantzin tytär Sophie taas on rakastunut huonomaineiseen venäläiseen luutnanttiin.
Utrio kuvaa säätyläisten elämää, joka ei varsinkaan naisten osalta ole aina herkkua. Elämää säätelevät niin monenlaiset säännöt ja rajoitukset, joiden tiukoissa puitteissa on toimittava. Niin moni asia on kielletty naisilta soveliaisuussääntöjen vuoksi. Niinpä nuorten naisten elämänsisältöä ovat lähinnä vaatteiden pohtiminen, miesten perään haikailu ja tanssiaisissa käyminen.
Tarinaan on onneksi kudottu jos jonkinlaista käännettä. Henriettan rakkauselämä saa uutta potkua, kun kaupunkiin saapuu mystinen markiisi de Maury, jonka eksoottiset matkakertomukset kiehtovat Henriettan mielikuvitusta. Maailmaa nähnyt mies saa Henriettankin sydämen lyömään nopeammin. Sophien sopimaton suhde luutnanttiinsakin saa kokea monenlaista mutkaa.
Henrietta on herkullinen päähenkilö. Alkuun on helppo yhtyä kertojan kuvauksiin siitä, miten upea ja täydellinen nuori nainen Henrietta on. Pikkuhiljaa lukijalle kuitenkin muotoutuu vähän toisenlainen kuva: ehkäpä Henriettallakin on puutteensa ja epämiellyttävyytensä. Toisaalta rohkeasti mielipiteensä sanovasta ja itsenäisen elämän perään haikailevasta nuoresta naisesta on helppo pitää ja toivoa parasta.
1840-luvun helsinkiläisen yläluokan kotielämän kuvaus on kirjan vahvuuksia. Utrio kuvaa säätyläisnaisten ahdasta arkea sopivan yksityiskohtaisesti: kirjassa on paljon ajankuvaa, mutta juonen eteneminen ei huku historiallisten yksityiskohtien alle. Tämä ei varmasti jää viimeiseksi Utrion kirjaksi omalla kohdallani.
