Joskus tuntuu hyvältä tarttua kirjaan, joka ei ole ihan uutuus, eikä muutenkaan tätä päivää. Niinpä aloin lukea Outi Pakkasen kirjoittamaa kirjaa Emmi Jurkasta. Vanhojen kotimaisten elokuvien tykkääjänä teatterisuvut on tuttuja, mutta aina on mielenkiintoista lukea lisää.
Emmi Tuomi oli näyttelijä nuoresta asti. Jo hänen puoleltaan tuli näyttelijöitä, Tuomia piisasi. Kun Eino Jurkka otti Emmin, alkoi syntyä Jurkan sukua. Eino ja Emmi olivat henkeen ja vereen teatterintekijöitä. Kaikki elämä kulki sen mukaan, mitä teatterissa tapahtui.
Lapsia syntyi kolme. Sakari, Vappu ja Jussi ja kuinka ollakaan, heistä kaikista tuli näyttelijöitä. Tosin, kun vanhemmat tekivät töitä eli olivat teatterilla tai kiertueilla, lapset olivat oman onnensa nojassa. Pärjäsivät kuitenkin.
Rakas Emmi on mahtava katsaus Suomen teatterielämään ja osin siihenkin, kun tehtiin elokuvia. Miten teatterilaiset elivät ja millä, kun joskus tuli rahaa, joskus ei. Tärkeintä oli kuitenkin se, että saatiin tehdä teatteria.
Hyvin tulee esiin se, että Eino Jurkka oli ohjaaja- ja johtajatyyppiä. Niin hän ohjasi Emmiäkin, kunnes liitto päättyi eroon. Siitäkin huolimatta he tulivat toimeen keskenään ja Eino arvosti Emmin kykyjä ja eritoten ymmärsi Emmin tapaa työstää roolejaan.
Kirjassa on runsas kuvitus, joka tukee tekstiä. Sellainen varoituksen sana, että kun tämän kirjan on lukenut, on pakko saada lisää. Mutta niitähän riittää, elämäkertoja näyttelijöistä.