Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kauko Röyhkä ja Anneli Aunola jatkavat valitsemallaan tiellä Alisa Aro-sarjalla. Aiheena on aina jotain hieman erilaista. Se ei sinänsä kiinnosta, vaan se, miten kaikki kerrotaan ja etenkin tapahtumien taustavaikuttimet. Röyhkä ja Aunola kirjoittavat kirjoja, jotka on saatava heti lukea ja kaikki muu elämä hetkeksi pysähtyy.
Rakas äiti kertoo Helystä ja hänen lapsistaan Aurista ja Päivöstä. Auri on jo iso tyttö ja harvinaisen fiksu. Päivö on hänen pikkuveljensä, joka on aina sairaana. Alisa Aro saa tutkittavakseen jutun, jossa Hely pyytää apua, kun hänen pojalleen on sattunut päiväkodissa vammoja. Sitten tulee ilmi, että hänen tyttärellään on muun muassa mielenterveysongelmia. Alisalle kerrotaan näin, mutta lukija tietää jo enemmän. Lukijana on jo selvillä, millainen historia on lasten äidillä, Helyllä. Millainen hän on ja mitä ihmettä hän oikein häärää.
Alisalla on omassa elämässään ollut yhtä sun toista, mutta sitten vanha heila Timo astuu kuvioihin ja luo jotenkin turvaa ja vakavuutta. Molemmat ovat poliiseja, joten yhtälö on aika kiva. Mistään nuoresta parista ei ole kyse, sillä Alisalla on jo kolme lasta, jotka eivät enää ole mitään pieniä. Timo sen sijaan on lapseton.
Kun sitten Helyn tarinaa avataan, niin sitä on välillä, että mitä hemmettiä, kunnes puhutaankin jo Münchhausen-oireyhtymästä. Tässä tapauksessa melko lailla pitkälle viedystä. Kirjaa lukiessa jäi niin kiinnostus päälle, että piti vielä ottaa siitä tietoa lisää.
Röyhkällä ja Aunolalla on erittäin miellyttävä tapa kertoa tarinaa ja lähestyä sitä niin, ettei ole verta, ainakaan paljoa, vain sen verran, mitä mikäkin tilanne vaatii. Niin ja voin heti lohduttaa, ettei lapsia murhata, onneksi. Miten kaikki päättyy, niin lukijan mielestä… ihan hyvin.
Silti on todella mielenkiintoista, miten mennään ihmismieleen, mitä se on käynyt läpi, kun siitä tulee mitä tulee. Niin, ettei suoraan osoiteta sormella, että tuo on paha, kun ei tiedetä, mitä pahaa hän on kohdannut.
Itselleni pahin järkytys oli se, että “sarjan rikostutkinnat on ammennettu 90-luvun todellisista tapahtumista”. Olin taas unohtanut sen, kun sitä vaan niin upposi tarinan lumoihin.
