Teini-ikäisellä Peterillä on ongelma. Sen lisäksi, että hän on orpo ja elänyt koko ikänsä laitoksissa, hän ei ymmärrä, miten aika toimii. Mitä on aika? Rehtori Biehlin kovin ottein johtamassa sisäoppilaitoksessa aika on absoluuttinen, tiukasti lineaarisesti etenevä ja tarkalleen säännelty. Lukujärjestys on tehty valmiiksi koko kouluajaksi. Toisaalta aika tuntuu erilaiselta eri tilanteissa, se ei tunnu lainkaan samanlaiselta eri hetkinä. Muutenkin vaikuttaa oudolta, miksi Peterin kaltainen epämääräisen kouluhistorian omaava rajatapaus on muutaman muun samankaltaisen kanssa otettu oppilaaksi maineikkaaseen kouluun. Peter ystävystyy Katarinan ja Augustin kanssa, ja yhdessä he yrittävät päästä selville, mistä oikein on kyse.
Rajatapaukset on 1990-luvulla läpimurtonsa tehneen tanskalaisen Peter Høegin toinen romaani. Paikoin varsin väkivaltaiseksi ja ahdistavaksikin äityvä Rajatapaukset kertoo 1970-luvun alun koulukokeilusta Tanskassa, jossa pääajatuksena oli erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden integroiminen samaan yhteisöön tavallisten oppijoiden kanssa. Kirja on ilmeisesti ainakin jossakin määrin omaelämäkerrallinen, mikä lisää sen vaikuttavuutta ja koskettavuutta. Rehtori Biehlin ja hänen työtovereidensa pyrkimykset hyvään ja oppilaan parhaaseen kärjistyvät lopulta täydelliseksi katastrofiksi.
Toisena päälinjana Høegin kirjassa kulkee jatkuva pohdiskelu ajan olemuksesta ja erilaisista aikatasoista. Høeg kirjoittaa ajasta toisessa ajassa, parikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen. Filosofisempi osuus nivoutuu hyvin muun kertomuksen sisälle, ja toimii loogisena viitekehyksenä läpi koko teoksen, oikeastaan välttämättömänä elementtinä teoksen ymmärtämisen kannalta.
Rajatapaukset on hieman outo ja paikoin raskaskin romaani, mutta hyvin mielenkiintoista luettavaa yhtä kaikki se on. Suosittelen tutustumaan!