Haruki Murakami on yksi niitä kirjailijoita, joiden tuotantoa odotan aina innolla. Lisäjännitystä hänen kohdallaan asiaan tuo se, että oikein koskaan ei voi tietää, mitä tuleman pitää – mutta jotakin kutkuttavaa kuitenkin. Tähän mennessä ei ole tarvinnut pettyä.
Rajasta etelään, auringosta länteen on hieman alle nelikymppisen Hajimen tarina. Hajimen, joka on perheensä ainoa lapsi ja tuollaisena mahdottoman harvinainen. Ensimmäisen tässä mielessä kaltaisensa hän tapaa alakoulun viidennellä luokalla – ja pikkuisen rakastuu. Sielunkumppanuutta, kevyttä klassista musiikkia ja teetä, sellainen on Hajimen ja tytön, Shimamoton, tarina. Lukioiässä Hajime saa ensimmäisen ”virallisen” tyttöystävänsä, Izumin. Tuolloin ainokaisuuden kahleet eivät enää kurista Hajimea. Tuolloin hän myös loukkaa, haavoittaa syvältä. Sitten on useita ohimeneviä vuosia, kunnes Hajime kolmikymppisenä avioituu.
Kirjan tapahtumahetkellä Hajimella on tuo vaimo, Yukiko, kaksi tytärtä ja menestyvä yritys. Sekä muistoissaan Shimamoto ja hieman Izumikin. Entisten naispuolisten ystävien varjot leijuvat Hajimen yllä. Sitten tapahtuu jotakin, muutamia merkitseviä asioita, ja vanhat kahleet kuristuvat Hajimen kaulan ympärille yhä tiukemmin. Lopun haluan teidän selvittävän lukemalla.
Rajasta etelään, auringosta länteen on ihan hyvä kirja. Sanon ihan, koska se on Murakamin käsialaa. Jonkun toisen kohdalla tämä olisi luultavasti tuntunut paremmalta, mutta nyt odotukset olivat korkeammalla. Vaikka teoksessa on paljonkin murakamimaista jo ihan alkuasetelmasta lähtien, jää se mielestäni hiukan vaillinaiseksi. Naiset Hajimen menneisyydestä sopivat niin ikään muottiin, johon Murakami ”naisensa” monesti valaa: jotakin mystistä ja sisäänpäinkääntynyttä, tällä tavoin sangen kiinnostavaa. Ja kyllähän tästä ihan kiinnostava tarina kasvaakin, mutta silti, en voi kieltää, että en olisi sen loputtua ajatellut odottaneeni jotakin suurempaa. Heti kirjan suljettuani minussa syntyi ajatus, että tiivistämällä Murakami olisi saanut tästä loistavan novellin, sellaisen täyteläisen.
Kaikesta huolimatta ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, jota haluan kyllä suosittaa. Mutta jos tämä on ensimmäinen Murakamisi, lue joka tapauksessa vielä toinen, ainakin toinen.