Naapurit ovat hyvä aihe, sillä jokaisella on naapuri ja jonkinlainen käsitys hänestä. Yleensä nousee tapetille se, että naapuri on ihan sietämätön.
Roope Lipasti on lähtenyt kuvaamaan naapuria yksinäisen miehen näkövinkkelistä. Mies on historian opettaja ja kesälomalla. Kun tarina etenee, selviää sekin, miksi hän on yksin. Hän on leski.
Naapuri sen sijaan ei ole yksin, sillä hänellä on perhe, vaimo ja liuta lapsia. Mies kuvaa naapuriaan mieheksi, joka on koko ajan hääräämässä jotain ja mikään ei oikein tahdo onnistua. Siinä missä hän vähän niin kuin arvostelee naapuriaan, on niin kuin ei huomaisi, millainen hän itse on. Juuri kirjan huvittavinta ja parasta antia on se, että naapuri on aina se outo ja itse ollaan ehkä parempia. Sattuu nyt olemaan niin, että he vain ovat erilaisia.
Naapuri alkaa rakennustyöt, sillä hän aikoo rakentaa tontilleen saunan ja siihen pienen lammen. Alunperin ihan tuskastuttava homma kuitenkin etenee, vaikka kaikkea sattuu. Onnettomuuksia ja ihastumisia. Välillä tuntuu, että ollaan ihan umpikujassa, ettei tästä voi seurata mitään hyvää, mutta kaikki selviää.
Roope Lipasti on mainio kertoja. Ihanaa huumoria on mausteena pitkin tarinaa ja sitten ihania elämän viisauksia, joten tätä voi lämpimästi suositella kenelle vaan. Hyväntahtoinen kertomus!