Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjallisuuden Nobel-palkinto kautta aikain:
- 1901 Sully Prudhomme, I palkittu
- 10.12. jaetaan Alfred Nobelin kuolinpäivänä Tukholmassa vuosittain
- 116 nobelistia
- 14 naista
- 41 vuotta, Kipling, nuorin palkittu
- 3 palkittua kieltäytynyt, Karlfeldt, Sartre ja Pasternak
- 8 miljoonaa kruunua palkinnon suuruus ~> 800 000 €
Hyvin paljon nippelitietoa, hyvin paljon laajennettua tietoa, hyvin paljon mielenkiintoisia päätelmiä esittää dosentti Sanna Nyqvist Nobelin perinnön jakajista ja saajista, kuin myös melkein-saajista. Huutia saavat monet mieskirjailijat ja Ruotsin Akatemian patriarkaatti kera koko mädäntyneen seurapiirin.
Yhden akateemikon eli Katrina Frostensonin puoliso Jean-Claude Arnault on kaiken pimeyden ydin, akatemian De Adertonin ’yhdeksästoista’, kuten mies on asemaansa rehennellyt, vuosikausia väkivaltaa käyttänyt, rötöstellyt ja raiskannut, jopa Victoria on joutunut käpälöinnin kohteeksi.
Vaan akateemikkopa puolusti miestään, kiisti tämän teot, vaikka on nainen! Vaimous vei voiton?
Kirjassa vikapää aina on mies, ja varmaan onkin, mutta vähempikin Nyqvistin sormella osoittelu olisi riittänyt asianlaidan todistamaan. Kunnon miestä ei enää nykymaailmassa tunnu olevan olemassa, ei edes sivistyneissä kirjallisuuspiireissä.
Jos Nyqvistin asenteellisuus rasittaakin, niin ei se pahemmin haittaa, koska todistusaineistoa hän kaivaa riittämiin: Huvittavin ehkä miesakateemikkojen suhtautuminen kollega Selma Lagerlöfiin: ”mummeli kirjoittaa kehnosti, mutta äänestää oikein”. Tai tämmöinenkin epäkorrektius, jonka joku miesakateemikko möläytti Rushdie-jupakan tiimoilta Kerstin Ekmanin, 56 vuotta, erotessa protestina Akatemiasta: ”Tyttönen tulee vielä takaisin.”
50 vuoden ajan pysyvät kaikki Akatemian paperit salaisina, eli tällä hetkellä ennen vuotta 1969 tehdyt asiakirjat ovat luettavissa. Meitä suomalaisia kiinnostavaa tietoa löytyy kärkyllä olleista maamme kirjailijoista: vuonna 1968 Mika Waltari, vuonna 1967 Väinö Linna, joista kumpikin kärkkyi turhaan täysosumaa useamman vuoden ajan, muttei niin kauan kuin alkuaikoina Juhani Aho vuodesta 1902 alkaen parikymmentä vuotta.
Summa summarum: kiinnostava, luettava, jopa (mieltä)kiihottava kirja, keltakantisena sopisi jopa Tammen Keltainen kirjasto -sarjaan, jossa on 30 nobelsuomennosta.
Oikeastaan voi lausua saman tästä kirjasta kuin mitä Sanna Nyqvist sanoo vuosittaisesta kirjavalinnasta:
”Prosessi ei aina ole kaunis tai tasapuolinen, mutta juuri särmikkyytensä ja kiistanalaisuutensa vuoksi Akatemian valinnat ovat niin kiehtovia ja avaavat kirjailijan teokset uusille tulkinnoille.”