Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Rosco oli ollut oman seikkailijatarinansa sankari”, pohtii komisario Matthew Venn. Kyse on Jeremy eli Jem Roscosta, valtameripurjehtijasta, joka on kohonnut köyhän yksinhuoltajaäidin pojasta julkkikseksi, purjehtinut nuorena yksin maailman ympäri ja saanut aikaan monta muuta kuuluisaa suoritusta. Hän palaa takaisin pieneen kotikyläänsä, mutta katoaa pian, kunnes meripelastus löytää hänet jollasta raa’asti murhattuna. Matthew lähtee tutkimaan asiaa yhdessä kahden keskenään kilpailevan komisarionsa kanssa: Jen on päässyt ehkä vähän pidemmälle urallaan, mutta nuori Ross on kunnianhimoinen ja yrittää parhaansa, että hänen lahjakkuutensa huomattaisiin.
Jemin ruumis löytyy poukamasta, johon kyläläiset ovat aina liittäneet kansanomaisia uskomuksia, ja ne vain kiihtyvät, kun samasta paikasta löytyy toinenkin kalmo.
Ann Cleeves edustaa brittidekkaria parhaimmillaan, ja hänen kirjojaan on aina ilo lukea, on kysymys sitten Shetlanti– tai Vera Stanhope -sarjoista, joihin olemme saaneet tutustua myös television kautta. Etevän rikosjuonen ohella henkilökuvaus on hyvin mielenkiintoista. Varsinkin Matthew on kirjasarjan edetessä tullut yhä kiinnostavammaksi. Hänessä on todelliselle henkilölle ominaista ristiriitaa, jonka taustalta löytyy nuoruus ahdasmielisen uskonnollisen yhteisön parissa. Tutkinnan edetessä Matthew joutuu usean kerran kasvokkain menneisyytensä kanssa:
Matthew pohti, millaista olisi kuulua jengiin, vapautua välillä vanhempien käskyvallasta, riehua ja rellestää, liittoutua erilaisten nuorten kanssa, nuorten, joilla oli eri uskonto tai ei lainkaan uskontoa. Hänen oli vaikea edes kuvitella sitä.
Kirjan edetessä lukija saa sen vaikutelman, että vaikka komisario on mielestään ulkona nuoruutensa uskonnollisuudesta ja elää toinen mies aviopuolisonaan, jokin tästä uskosta elää hänessä vielä. Myös molemmat alaiset on kuvattu taitavasti, ja he ovat keskenään mielenkiintoisen erilaisia: Jen on kahden teinin yksinhuoltaja ja janoaa omaa aikaa, muttei paljonkaan mieti asemaansa poliisina, kun taas Ross pohtii juuri sitä.
Lisäksi Devonin luonto ja meren läheisyys ovat kuin yhden henkilöhahmon asemassa kirjassa. Meri ei ole ystävällinen ja leppeä, se tuo tuulta ja myrskyä ja sadetta ja kylmyyttä. Sen sylistä löytyvät kirjan vainajat eikä se tahdo paljastaa salaisuuksiaan. Tällaiselle koko ikänsä sisämaassa kasvaneelle lukijalle tämä tuntuu yhtaikaa hyvin vieraalta mutta myös äärimmäisen kiinnostavalta. Raivoava meri on taattua brittiläistä dekkarikirjallisuutta, jonka pariin on aina hyvä palata.
