Työttömäksi jäänyt Teppo päättää perustaa ystävänsä kanssa matkailualan firman entiselle kotiseudulleen. Hän ei ole väleissä sisarustensa kanssa, mutta haluaa silti rakentaa juuri perintömailleen lähelle sisarustensa maatilaa. Tepon vaimo Inka ei innostu firmasta eikä muutosta, mutta lähtee kuitenkin tyttärensä kanssa miehensä mukaan maalle. Lomarakennusten rakentaminen ei kuitenkaan suju niin kitkattomasti kuin Teppo oli kuvitellut etukäteen. Häntä ei sitten juuri näykään maaseudulla ja työmaalla.
Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa sujuvaa tekstiä. Maaseudun asukkaiden repliikit oli kirjoitettu paikallisella pohjoiskarjalaisella murteella. En yleensä pidä murteella kirjoitetun tekstin lukemisesta, mutta toisaalta se saa dialogin tuntumaan aidommalta. Lisäksi pidin hyvänä sitä, ettei tarinan loppu ollut ennalta-arvattava, vaikka jotkut muut juonenkäänteet sitä olivatkin.
Railo on vähän niillä rajoilla, että onko se viihderomaani vai ei. Se taitaa kuitenkin upota paremmin sinne ”tavallisten romaanien” kategoriaan. En ole kuitenkaan aivan varma, että olisiko tämä ollut vieläkin parempi vähän viihteellisempänä. Kirjoitustyyli on joka tapauksessa kevyehkö ja kirja nopealukuinen.
Hämeen-Anttilan aikaisemmat kirjat ovat olleet sekä sisällöllisesti että laadullisesti vaihtelevia. Tämä on sieltä paremmasta päästä. Pidin tästä kirjasta enemmän kuin parista edellisestä.