Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
On vuosi 1918 New Jerseyssä ja radium on päivän sana. Hohtavalla tulevaisuuden ihmeaineella markkinoidaan vaikka minkälaisia tuotteita, ja monelle naiselle työpaikka radium-maalia hyödyntävässä kellotehtaassa tuntuu kaikin puolin hyvältä ja vaarattomalta diililtä.
Harva kadunmies vielä ymmärtää radiumin todellisen luonteen ja mitä radioaktiivinen aine tekee ihmiselle kun maalipensseliä kostuttaa huulillaan, jotta kellotaulujen jälki olisi mahdollisimman tarkkaa. Kellotehdas The United States Radium Corporation puolestaan tietää, mutta ei erityisemmin välitä.
Sarjakuvataiteilija Cy on ottanut käsittelyynsä erittäin merkittävän tapauksen, joka aikanaan muutti Yhdysvaltain työlainsäädäntöä ja työympäristöjä huomattavasti turvallisemmaksi työntekijöille, vaikka valitettavasti tämän tarinan naisia lainsäädäntö ei kerennyt auttamaan.
Tarinasta olisi helppo saada todella synkkä mutta Cy on valinnut hieman toisenlaisen lähestymistavan. Radium Girls on – ainakin aluksi – yllättävän hyväntuulinen kertomus naisten välisestä ystävyydestä ja työtoveruudesta. Sarjakuva alkaa, kun työyhteisöön saapuu uusi tulokas Edna Bolz, joka perehdytetään työhön ja otetaan nopeasti mukaan ryhmään, jota ulkopuoliset kutsuvat ”kummitustytöiksi”. Nimi johtuu tietysti siitä, että he kirjaimellisesti hohtavat pimeässä, mikä osoittautuu ongelmaksi muun muassa elokuvateatterissa. Hyväntuulisuus antaa kuitenkin vähitellen periksi, kun säteilysairauden oireet alkavat tulla itse kullekin selväksi.
Tarina on sinänsä varsin yksinkertainen. Pidän tositapauksiin ja historiaan perustuvista sarjakuvista ja varsin usein näissä on myös paljon informaatiota, mitä en lainkaan pistä pahakseni. Cyn kerronta on kuitenkin pikemminkin minimalistista ja henkilöihin keskittyvää: hän ei yritä kertoa kaikkea mahdollista, vaan antaa välähdyksenomaisen kuvan eräiden naisten elämästä vuosisata sitten. Kerronnan tehoa korostaa Cyn pelkistetty kuvitustyyli, jonka värityksessä on käytetty vain kuutta värikynää. Violetin ja turkoosin sävyttämä värimaailma toimii, ja varsinkin se miten turkoosia on käytetty korostamaan naisten saamaa säteilyn määrää. Vähäeleinen kerronta ja tenhoava kuvitus toimivat kaiken kaikkiaan erinomaisesti yhteen.
Sarjakuvaa lukiessani mietin, miten Ranskassa sitä jaksetaan tuottaa sarjakuvia, jotka nostavat esille hieman unohdettuja tapahtuma ja näkökulmia historiasta. Iso kiitos siitä! Varsinkin tämän sarjakuvan näkökulma on mielestäni hyvä muistutus siitä, etteivät nykyiset työolot ja lainsäädäntö suinkaan ole mikään itsestäänselvyys. Niiden eteen on jouduttu taistelemaan, ja varsin usein lainsäädännössä tapahtui etenemistä vasta kun joku on jo saanut maksaa hengellään.
Teoksen lopusta löytyvässä haastattelussa Cy myös pohtii tämän tapauksen merkitystä naisten historialle – siinä mielessä siis, että naisten historialla on erityisen ikävä taipumus vaipua unohduksiin. Radium Girls on siis monessakin mielessä kiinnostava sarjakuva, jonka tarina ehdottomasti ansaitsee tulla kerrotuksi ja kun toteutuskin on näin omintakeinen, sarjakuvaa on helppo suositella.
