Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Näin edessäni vain farkkujen taitetut lahkeensuut ja nuhjuiset tennarit, jotka olivat kai joskus olleet valkoiset. Nostin katseeni ja huomasin, kenelle jalat kuuluivat. Käytävässä seisoi sama tyttö, johon olin melkein kompastunut portaikossa syysloman jälkeisenä aamuna. Tytöllä oli pisamia ja vaaleanruskea leukaan ulottuva tukka, joka oli kiepautettu korvien taakse. Hänellä oli päällään vihreä takki, tismalleen samanvärinen kuin minun reppuni.
Alfred on yhdeksän vuotta ja unohdettu. Äitiään hän ei ole koskaan nähnyt ja isä jättää rahaa ruokaan ja maksaa laskut lähtiessään pitkille työmatkoilleen, jos muistaa. Aina isä ei muista.
Alfred kohtaa rappukäytävässä hiippailevan viisikymppisen Amanda Lehtimajan, joka on herkkäkorvainen ja kuulee unohdettujen lasten huokaukset ja Alfred heittäytyy mukaan matkalle, joka tekee hänet lopulta näkyväksi. Matkalla tutustutaan muihin unohdettuihin, erilaisiin omenalajikkeisiin ja tapoihin säilöä ja valmistaa niitä, sekä ennen kaikkea radioon ja radio-ohjelmien tekemiseen, kun Alfred päätyy perustamaan Radio Popovin, joka lähettää ohjelmaa muille unohdetuille.
Anja Portinin Radio Popov on hauska ja helppolukuinen ja siinä käsitellään lämminhenkisesti vaikeita teemoja. Yksinäisyys ja sen eri muodot ja syyt ovat rakentavasti esillä maailmassa, joka vaikuttaa todelta mutta ei ehkä kuitenkaan ihan ole sitä. Mukana on myös sopivasti jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä niin, että tarina ei polje paikallaan ja pakottaa välillä varpaisilleen. Kokonaisuus on mainio ja sopiva ei vain nuorille vaan aikuisillekin.
Ainut mikä minua jäi harmittamaan on, että tarinan hirviö on taas isä. Mutta hyvä tarina tarvitsee antisankarin ja pojan kasvusta kertovassa tarinassa rooli on isälle kirjoitettu.