Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
En muista ollenkaan, miten päädyin tähän pisteeseen.
Radalla edustaa sukupolvikirjallisuutta: se on tiukasti ajassa kiinni oleva kuvaus elämästä tässä hetkessä. Se on tiivis kirja, vain noin 150 sivua, mutta siitä onkin jätetty kaikki turha pois. Se mitä piirtyy, onkin sitten terävää ja kiehtovaa.
Kirjassa ei ole juonta ja sen päähenkilökin jää vähintäänkin epämääräiseksi. Hän on ilmeisesti nainen, työkseen ilmeisesti toimittaja ja hänen nimensä alkaa kenties kirjaimella E. Sillä ei ole liiemmin väliä. Kirja kuvaa hetkiä: bileitä, keskusteluja kavereiden kanssa, ajatuksia, näkymiä, asioiden olemusta, hyvinkin satunnaisia huomioita. Sekalaisia lapsuusmuistoja ja omia kokemuksia. Pääkaupunkiseudun luovan luokan elämää.
Energia virtasi sähköisenä kehoni läpi. Jotakin oli juuri glitchaamassa, uusi hyönteinen kömpi esiin esikielellisellä tasolla.
Keskusteluissa päästään harvoin mihinkään. Hirvonen kirjoittaa luontevasti, luonnollisesti. Keskustelut ovat juuri niin päättömiä, kuin ihmisten satunnaiset keskustelut tavallisestikin.
Yöelämässäkin kun ollaan, kirjassa esiintyy myös varsin reippaasti päihteidenkäyttöä. Tätä teemaa nykyaikaa kuvaavissa kirjoissa jaksan aina ihmetellä. Ovatko ihmiset tosiaan näin aineissa koko ajan? Se tuntuu kummalliselta, kun itse on oikeastaan aina ollut hyvinkin selvälinjaisesti vastaan kaikenlaista tajunnanlaajentamista ja päänsekoittamista. Juomakulttuurin muutos tässäkin näkyy. Jos vastaava kirja olisi kirjoitettu 1990-luvulla, huumeista ei juuri puhuttaisi, mutta viinaa kiskottaisiin kyllä kaksin käsin ja humalatilojen kuvaus olisi peruskuvastoa. Ei tässä.
”Joo, Nirvana oli iso juttu, etenkin silloin, kun olin lapsi… kun Kurt Cobain kuoli.”
”Anteeks, minkä ikäinen jäbä on?”
”Oon syntynyt vuonna kasineljä…”
”Kasineljä! Jäbä on kunnon mature äijä!”
Totta kai olen jo ihan auttamatta toivottomalla tavalla mature äijä. Jotain kovin nautinnollista Radalla kuitenkin eteen täräyttää. Iida Sofia Hirvonen kuvaa hyvin ajan henkeä, tässä on paljon tunnistettavaa ja tähän aikaan ilmeisesti kuuluvaa kuvastoa. Kirjassa on paljon herkullisia, lainaamisen arvoisia kohtia. Kuten vaikkapa tämä kuvaus The Doorsista:
The Doors oli pettymys: pölyisten sirkusurkujen tiluttelua pubissa, ja Jim Morrison lauloi sen päälle juopuneen kuuloisesti niin kuin olisi juuri horjahtamassa lahosta soutuveneestä.
Näin minäkin The Doorsin aikoinani koin, mutta enpä osannut sanoittaa noin huvittavasti! Radalla on mainio kirja, joka pidemmässä muodossa olisi luultavasti kovin uuvuttava. Se on kuitenkin osattu jättää riittävän lyhyeksi ja tiiviiksi.
