Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Raatteen tien taistelu on varmasti talvisodan tunnetuin taistelu. Silti sitä on hämmästyttävän vähän käsitelty viihteessä ja sarjakuvissa. Se on yllättävää, sillä asetelmassa on todelliset draaman ainekset: 6000 suomalaista vastaan 25 000 Puna-armeijan sotilasta pakkasenpuremalla tienpätkällä. Pienen Suomen häviön odotettiin olevan läpihuutojuttu, mutta toisin kävi. Pekka Lehtosaaren ja Hannu Lukkarisen sarjakuva tulee siis täyttämään todellista aukkoa, ja hyvä niin, sillä aihe on todella mielenkiintoinen.
Raatteen tien kerronta on dokumentaarista ja tiivistä, faktoista toiseen siirtyvää ja se ei keskity nostamaan yksilön kokemuksia massasta. On sarjakuvassa tosin nimellisesti päähenkilö, Taisto Juntunen, mutta tapahtumia ei silti mitenkään hirveän vahvasti käsitellä hänen kauttaan. Sarjakuva olisi mielestäni hyötynyt, jos se olisi selkeämmin joko puhtaasti tietokirja tai sitten tapahtumia seurattaisiin enemmän tarinallisen rakenteen kautta, nyt se heiluu hieman päättämättömästi näiden kahden välillä. Kun kirjan lopussa palataan Juntusen kohtaloon, lukija on tässä vaiheessa jo melkein unohtanut koko miehen olemassaolon.
Lukkarisen valon ja varjon kontrasteilla leikittelevä piirustustyyli sopii joka tapauksessa valittuun kerrontatyyliin hyvin. Hahmojen kasvot eivät nouse esiin niinkään yksilöinä, vaan jaetun kokemuksen kärsijöinä. Siluetteja käytetään sarjakuvassa luomaan dramaattisia hetkiä, ja tehokeino toimii Lukkarisen käsissä oivallisesti. Jos visuaalisesta kerronnasta löytyy jotain moitittavaa niin siitä, että Lukkarinen ei käytä hyödykseen ruutusommittelun tarjoamia draamallisia mahdollisuuksia. Tässä mielessä sarjakuvan kerronta on varsin vanhanaikaista.
Erityisenä positiivisena seikkana sarjakuvasta jäi mieleeni ukrainalaisten kohtalon korostaminen. Ukraina julistautui itsenäiseksi samana vuonna kuin Suomi, mutta yritys murskattiin Stalinin johdolla pian. Niinpä ukrainalaiset päätyivät Raatteen tielle sotimaan sotaa, joka ei heitä koskenut tai kiinnostanut, kesävarusteissa vailla mahdollisuutta perääntyä. Ne jotka lihamyllystä selvisivät teloitettiin myöhemmin. Suomen ja Ukrainan erilaisia kohtaloita ei voi välttyä peilaamasta, varsinkin kun tietää mitä Ukrainassa oli saatu kestää jo 1930-luvulla.
Raatteen tie on mielenkiintoinen teos, jossa on kuitenkin kömpelöt puolensa. Suvantoon jäävät henkilöhahmot ja luettelomainen kerronta tekevät kokonaisuudesta epätasaisen. Kirja olisi varmasti hyötynyt hienoisesta lisäpituudesta, jotta tiivis kerronta olisi saanut hieman ilmaa siipiensä alle. Vaikka ei aivan napakymppi olekaan, luki sarjakuvan kuitenkin ihan mielellään loppuun. Suositukset aiheen ystäville.