Muutama vuosi sitten kaikki värittivät. Tottahan minunkin oli tuolloin herätettävä henkiin yksi lapsuuteni suosikkiharrastuksista ja ostettava niin sanottu aikuisten värityskirja. No, minun kohdallani tuo ei ottanut tulta alleen ja innostukseni kesti ehkä muutaman kuvan verran. Tästäkin huolimatta halusin kokeilla raaputtamista, joka niin ikään vei minut jollakin tapaa lapsuuden maisemiin. Yhtä suureellisia muistoja siihen ei tosin liity, mutta jotakin muistan silti raaputtaneeni.
Satumainen taikamaailma tarjoaa raaputtajalleen kahdentoista kuvan matkan erilaisten satuolentojen maailmaan. Kirjan mukana tulevalla puutikulla poistetaan kuvista pienin erin niiden musta pinta, jolloin pinnan alta esiin tulee erilaisia värejä ja kuvioita. Raaputtaja saa itse päättää tekniikkansa; paljastaako yksinkertaisesti koko kuvan tai vain osia siitä jättäen osan kuvasta vaikuttavan mustaksi, raaputtaako kuviin ehkä omakätisiä kuvioita. Näin tähänkin puuhaan saadaan mukaan taiteellisuutta, eikä mielikuvituksellisuuttakaan tarvitse ohittaa. Mikä parasta, jos valmiista luomuksista oikein pitää, ne ovat helposti irrotettavissa vaikkapa tauluiksi seinälle.
Raaputusta kokeiltuani minun on kuitenkin todettava, että kävi samoin kuin värittämisen kanssa. Ei minulla riittänyt innostus oikein tähänkään puuhaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joku ei tykkäisi kovastikin raaputtamisesta ja haluaisi rentoutua juuri tällä tavoin. Varmasti monet niistä innokkaista värittäjistä ympäri maailmaa haluavat. Itse ainakin keksin heti useitakin henkilöitä, joiden iltoja tällaisella lahjalla voisi piristää.