Campeissa representaatioissa on potentiaalia osoittaa sukupuolen ja seksuaalisuuden performatiivisuus ja häiritä normatiivisia representaatioita.
Voisiko tuon selkeämmin sanoa! Niin kuin monen muun kohdan kirjassa, jonka tarkoitus on arkistaa, jakaa ja kansanomaistaa meille tavantallaajille tieteellistä sanomaa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Harvoin enää tässä iässä joutuu turvautumaan ”sivistyssanastoon” tuon tuosta, kuten tämän teoksen aikana. Eli ei tainnut ihan nappiin mennä kirjan tavoite: kansanomaistaa queer-käsite.
Näin ollen englanninkielisestä alkuteoksesta, Queer: A Graphic History, on ilmestynyt lähes turha käännös, koska kuitenkin kirjan perussanasto pysyy alkuperäisenä? No, vaatii tuo väite sentään kysymysmerkin. Niin, ja toinen tuomio vielä: harvoin on tullut luettua tietokirja, jossa ei sisällysluetteloa minkäänlaista.
Asia, jonka äärellä tässä ollaan, on sen verran monimutkainen, etteivät kaikki queer-teoreetikotkaan suostu sanomaan, mitä queer-teoria on, sillä ”heidän mukaansa se vastustaa määrittelyä eikä suostu vangittavaksi”.
Oma ajatus queerista puserrettakoon muutamaan sanaan näin: ihmisen identiteetti läpi elämän on muuttuva, joten (juuri minkään asian) normituskaan ei ole pysyvä; mieluummin voimaan moninapainen sekä–että-asenne kuin vallalla oleva kaksinapainen joko–tai-asenne.
Niinpä voi yhtyä kirjan viimeisiin sanoihin queerista ja queeriuttamisesta, jonka tehtävänä on paljastaa normaalin outous, häiritä status quo’ta, ottaa haltuun torjuttu ja muodostaa uusia moninaisia sateenkaariliittoumia.
Kirja on sarjakuvamainen, sivun kokoisin mustavalkopiirroskuvin etenevä. Ilman tuota kuvien tuomaa väljyyttä, olisi kirja pelkkinä sanoina jäänyt vieläkin vaikeammin ymmärrettäväksi.
Kyllä tämä kirja silti onnistui ravistelemaan vanhaa jäärää. Teki tehtävänsä.