Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Saudi-Arabia tunnetaan monista asioista, joista naisten huono asema ei varmaankaan ole se vähäisin. Edelleenkään nainen ei voi päättää omista asioistaan tai edes liikkua minnekään ilman miespuolisen mahramin lupaa. Kuvaavaa on, että nainen ei voi edes vapautua vankilasta, ellei hänen mahraminsa tule noutamaan häntä, jonka vuoksi hylätyt naiset saattavat jäädä vankilaan kauan aikaa sen jälkeen, kun heidän virallinen tuomionsa on jo lusittu.
Länsimaalaisen silmiin saudinaisten elämä näyttäytyy kamalana, mutta miten saudinaiset itse näkevät tilanteensa? Nicola Sutcliff on työskennellyt maassa opettajana neljän vuoden ajan ja tänä aikana hän on haastatellut lukuisia naisia ympäri maata. Kirjaan on päätynyt 29:n naiset kertomukset. Sutcliff on selkeästi halunnut tarjota maasta mahdollisimman monipuolisen näkymän, sillä kirjassa annetaan ääni niin rikkaille kaupunkilaisille kuin beduiinieille ja konservatiiveille siinä missä ihmisoikeusaktivisteillekin. Haastattelujen lomassa Sutcliff kertoo myös laajemmin naisten oikeuksista ja elämästä maassa, joten kirjan antama kuva naisten elämästä Saudi-Arabiassa on suhteellisen kattava.
Haastattelut on tehty vuosien 2014-2017 välillä, joka on sikäli mielenkiintoinen ajanjakso, että tänä aikana saudinaiset saivat oikeuden äänestää, työskennellä kaupoissa, ja ylipäätään mennä töihin tai pyörittää bisnestä ilman luvan pyytämistä mahramilta. Tämän jälkeen saudinaiset ovat saaneet vielä luvan ajaa autoa ja muitakin yhteiskunnallisia myönnytyksiä on tehty – kuten elokuvateattereiden avaaminen – joten aikamoisia muutoksen vuosia eletään.
Muutos näkyy selvästi myös naisten kertomuksissa. Internet ja sosiaalinen media on antanut naisille selkeän näkymän ulkopuoliseen yhteiskuntaan ja ottaen huomioon, että Saudi-Arabian naiset ovat paremmin koulutettuja kuin miehet, monet ovat valmiita taistelemaan muutoksen puolesta. Tämä ei silti tarkoita sitä, että omaan elämään oltaisiin välttämättä hirveän tyytymättömiä.
Monelle käy hyvin se, että he eivät joudu itse ajamaan autolla (liikenne Saudi-Arabiassa on nähtävästi varsin kaaottista) tai tuntemaan taloudellista vastuuta perheen elättämisestä. Saudikulttuuriin kuuluu vaatimus siitä, että mies elättää täysin perheen ja nainen käyttää omat rahansa mihin haluaa. Moni pitää tämän vuoksi länsimaalaisen naisen elämää todella kovana, koska täällä monen naisen täytyy täyttää kaksi roolia: sekä elättäjän että perheenäidin. Tosin kuten eräästäkin kertomuksesta käy ilmi, miesten on helpompi rikkoa sääntöjä kuin naisten, eli jos mies vain päättää jättää oman osuutensa tekemättä tai käyttää valtaansa väärin, ei naisella ole asiaan hirveästi sanomista.
Muutos kuvaa hyvin myös Saudi-Arabian menneitä vuosikymmeniä, sillä nykyinen ultrakonservatiivinen islamin tulkinta ei ole hirveän vanhaa perua, vaan se tuli valtaan vasta 1980-luvulla wahabbismin ja salafismin nousun myötä. Moni vanhempi nainen muistaa ajan, jolloin pukeutuminen oli vapaampaa, eivätkä sukupuolten väliset kontaktit olleet samalla tavalla kiellettyjä.
Sukupuolten vahva segregaatio vaikuttaa yhteiskunnassa tietysti kaikkeen. Eräs erikoinen ilmiö ovat naisten väliset seurustelusuhteet, jotka ovat nähtävästi varsin yleisiä, sillä niin moni haastateltava puhuu niistä. Homoseksuaalisuutta on tietysti kaikissa yhteiskunnissa, mutta tässä on nähtävästi kyse sitä laajemmasta ilmiöstä; kun miesten kanssa seurustelu ei ole mahdollista, niin tyydytään siihen mitä saadaan. Myös naimisissa olevilla naisilla voi olla tyttöystävä, kuten eräs haastateltava tunnustaa. Naisten väliset suhteet koetaan tasavertaisina ja vastavuoroisina tavalla, jota naisten ja miesten väliset suhteet eivät ole. Naapurimaissa ilmiötä ei siedetä, mutta Saudi-Arabiassa sitä katsotaan enimmäkseen sormien läpi.
Vaikka kirjan naiset eroavat toisistaan paljon, yhteistä tarinoille on se, että kukaan ei koe olevansa heikko tai uhri. Ero valtaideologian ja eletyn todellisuuden välillä on usein suuri ja moni tiedostaa, että monet yhteiskunnan tiukat säännöt eivät pohjaudu islamin kirjoituksiin lainkaan.
Kirja on kieltämättä oikein mielenkiintoista luettavaa. Monet saudinaisia sitovat säännöt ovat vielä rajoittavampia kuin kuvittelinkaan, mutta toisaalta kirja tuo esiin mielenkiintoisia ja vahvaluonteisia persoonia, jotka ovat optimistisia tulevaisuuden suhteen. Siinä mielessä kirja on pikemminkin toivoa antava kuin synkkämielistä luettavaa. Suosittelen kaikille, joita kiinnostaa minkälaista elämä on Saudi-Arabian suljettujen ovien takana.