Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nykyään norjalaisen Sonja Henien (1912-1969) nimi on varmaankin lähinnä taitolustelun ystäville tuttu, ovathan hänen kolme olympiakultaansa, kymmenen maailmanmestaruuttaan ja kuusi Euroopan mestaruuttaan saavutuksia, joihin kukaan muu ei ole yltänyt. Hän oli aikanaan kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä urheilulegenda.
Sonja Henie oli 1930- ja 1940-luvuilla myös yksi menestyneimmistä Hollywood-näyttelijöistä, jonka lisäksi hänellä oli myös hyvin menestynyt kiertävä taitoluistelu-show. Henie oli myös täysiverinen liikenainen, joka ymmärsi rahanteon ja tuotteistamisen päälle. Hänen nimellään myytiin niin Henie-luistimia, urheiluvaatteita kuin paperinukkejakin, Henie keräsikin aikoinaan varsin mittavan omaisuuden. Vielä vanhoilla päivillään hänestä tuli tunnettu taide-ekspertti ja keräilijä, joka yhdessä aviomiehensä kanssa lahjoitti Osloon tunnetun Henie-Onstad -taidemuseon.
Leif Henien (Sonjan veli) ja Raymond Straitin kirjoittama elämäkerta kertoo Sonjan rakettimaisesta noususta menestykseen, mutta myös Sonjan pimeämmästä puolesta, johon harvempi pääsi tutustumaan. Sonja Henie on siinä mielessä mielenkiintoinen henkilö, että hänen julkinen imagonsa ja todellisuus olivat aika jyrkässä ristiriidassa keskenään. Enkelinkasvoinen ja herttaisen oloinen Sonja ei ollut mikään alistuva naapurintyttö, vaan kovaluontoinen kilpailija, joka tiesi mitä halusi ja myös otti sen. Monien äärimmäisen kunnianhimoisten ihmisten tapaan Sonja Henie keskittyi lähinnä itseensä ja omien päämääriensä saavuttamiseen, vaikka sitten läheistensä kustannuksella.
Eräs paljon puhuttu likatahra Sonjan maineessa olivat hänen läheiset välinsä ylempään natsihallintoon ja hänen haluttomuutensa auttaa Norjan vastarintaliikettä toisen maailmansodan aikaan. Sonja Henie oli Saksassa äärimmäisen suosittu urheilija, kenties koska hän niin selkeästi edusti arjalaista rotuihannetta. Siitä huolimatta nuorena Sonjan elämässä tuntui kuitenkin olevan vielä jonkinlainen balanssi mitä tuli hänen persoonansa ääripäihin.
Toisen avioliittonsa myötä Sonjan elämään tuli mukaan yhä voimakkaammin alkoholi, ja tämä tuntui jyrkentävän hänen persoonansa negatiivisia puolia, kuten rahanahneutta ja suoranaista läheistensä aggressiivista hyväksikäyttöä. Toisaalta mielenkiintoista Sonjassa on se, että vaikka hän käyttikin hyväkseen läheisiään hyvin räikeällä tavalla, niin hän siitä huolimatta inspiroi heissä myös poikkeuksellista lojaaliutta.
Tämä on sellainen puoli Sonjan elämässä, jota elämäkerta ei oikein pysty tavoittamaan; mikä hänessä oli kuitenkin niin vetovoimaista, että monet ihmiset sietivät häneltä melkein mitä vain? Kirjoittajien oma asenne ei selkeästi ole Sonjaa kohti neutraali, joka on ainakin Leif Henien kohdalla ymmärrettävää, mutta se jättää näiltä osin elämäkerran hieman vaillinaiseksi.
Vaikka Queen of Ice, Queen of Shadows jää monin osin aika pinnalliseksi luonnetutkielmaksi, on se tällaisena kevyempänä elämäkertana silti mielenkiintoinen katsaus yhteen aikansa legendaan. Taitoluistelun ystävänä minua myös kiinnosti, miten Sonja Henie vaikutti lajin kehittymiseen. Vaikka kirja ei hirveästi keskity itse taitoluisteluun, niin toki muutamia asioita tulee selväksi.
Ensinnäkin Sonja ensimmäisenä toi taitoluisteluun elementtejä baletista, jonka vuoksi häntä kutsuttiinkin aikanaan ’Pavlovaksi jäällä’. Sonjan ansiota on paljolti myös se, että taitoluistelu muuttui vakavasti otettavaksi urheilulajiksi. Myös itse jäärevyiden kultakausi on mielenkiintoista luettavaa. Onhan sitä nykyäänkin hieman vastaavia esityksiä, kuten vaikka Suomessakin suosittu Disneyn Holiday on Ice, mutta tällaisten suosio on vain kalpea aavistus siitä suosiosta, josta jäärevyyt aikanaan nauttivat. Hieman harmittaa, että vastaavasta ei pääse enää nykyisin nauttimaan.
Kevyttä, mutta silti mielenkiintoista luettavaa, suosittelen!