Mikko Väänäsen toinen runokokoelma Q on ytimekkäästi nimetty, aiheensa mukaisesti. Kirja käsittelee sekä Q-kirjainta että kuuta. Todettakoon teos ensinnäkin hyvin kauniiksi: Viivi Waris on tehnyt taiton ja ulkoasun kanssa hienoa työtä, Q on esineenä erittäin miellyttävä.
Sisältö lähestyy aihettaan monilta kanteilta. Erilaista mytologiaa ja uskomuksia kieputetaan yhteen fysiikan ja tekniikan kanssa. Väänänen siteeraa ja viittaa, lähdeluettelossa on Hesiodosta, Bhagavadgitāa ja Britney Spearsia. Toisinaan ollaan hyvinkin tiukasti konkreatiassa:
Teiskontiellä Kuu leijuu hänen vierellään
aivan niin kuin muutkin kappaleet.Destia kauhoo soraa liian syvältä.
Monttu ulottuu kolme metriä alle lupatason.
Väänänen leikittelee kielellä. Kielikuvat ovat oivaltavia ja hauskoja. “Kaupungin yläpuolella / Kuu juo savun tehtaiden piipuista.” Kaikenlaista menemistä käsittelevä runo rinnastaa Bodhidharman liikkeet Kiinassa pelastuslaitoksen toimintaan Joensuussa, Pähkinäsaaren rauhan rajan menemisen veteen, joka menee sepelin läpi. Vastaavanlaisia odottamattomia ja jyrkkiä rinnastuksia sivuilta löytyy useita.
Kokoelma on rakenteeltaan irtonainen kasa saman aiheen ympärillä pyöriviä runoja, joita ei ole nimetty. Ne muodostavat toisiinsa soljuvan kokonaisuuden, johon voi sukeltaa ja josta löytää aina jotain viehättävää. Q onkin ilahduttavaa luettavaa, jota on helppo suositella leikittelevän kielen ja vinojen rinnastusten ystäville.
Oi kuuolio, oi kuuoletettu!
Liekö sattumaa:
varjosi on täsmälleen kokoiseni.