Arkinen historia on usein arkisuudestaan huolimatta kiinnostavaa. Maria Vanha-Similän tuoreen kirjan aiheena on naisten elämä Suomessa 1950–1970-luvuilla. Aihepiiri on FT Vanha-Similän ominta aluetta, hän on keskittynyt tutkimuksissaan arkielämään ja väitellyt lapsiperheiden arjesta tehdasyhteisössä juuri tällä aikakaudalle.
Kirja kuvaa naisten elämän murrosta. Sotien jälkeen naiset olivat pitkälti palanneet kotiin sijaistamasta miehiä työelämässä. Naisen paikka oli kotona huolehtimassa kodista ja perheestä. Parin vuosikymmenen sisällä naiset kuitenkin alkoivat opiskella ja hankkivat yhä useammin työpaikan kodin ulkopuolelta. Perinteiset roolit kodinhengettärenä olivat kuitenkin tiukassa. Taloudellinen ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus kuitenkin eteni harppauksin ja siinä sivussa suomalainen yhteiskunta muuttui.
Pyykkilaudasta pillereihin on yleistajuinen tietokirja tästä murroksesta. Se tarkastelee naisten elämää eri näkökulmista: opiskelua, avioitumista, työelämää, lastenhoitoa, ruokakulttuuria, asumista, harrastuksia, kauneudenhoitoa ja seksuaalisuutta. Kirjassa on paljon aikalaiskuvitusta. Aikakaudella eläneille kirja lienee nostalgiansävytteinen matka menneeseen, myöhemmille sukupolville luvassa on paljon äimistelyä menneistä ajoista. Ai noinkin on eletty!
Kirja on varsin helppolukuinen ja tavallaan aika pinnallinen ja suoraviivainen, eikä lainkaan akateemisen kuivakka. Toisaalta se on myös vankasti lähdeviittein varustettu. Mukana on noin 20 sivua lähdeluetteloa ja noin 350 lähdeviitettä, eli väitteet on perusteltu huolellisesti. Yhdistelmä on vähän yllättävä, mutta eipä huolellinen lähteistäminen haittaakaan.
Kaikkiaan Pyykkilaudasta pillereihin on mukava, nopeasti luettu tietokirja. Ei jätä suurta jälkeä mennessään, mutta mukavahan tämä oli lukea.