Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Menetysten ja jyrkkien kieltosanojen jälkeenkin on mahdollista vastata elämälle kyllä. Useimmiten niiden välissä on tehtävä matkaa, syvälle sisimpäänsä ja itsestä ulospäin. Albert Espinosan ensimmäinen suomeksi käännetty romaani on pieni kooltaan, niukahko sivuiltaan ja tarinan mieskin on pienikokoinen. Rakkaus on suurta, kohtaamiset käänteentekeviä.
Däni on kirjan pohdiskeleva päähenkilö, joka ”on menettänyt paljon, muttei koskaan ole lakannut toivomasta.” Myös tarina alkaa menetyksestä, sillä riidan päätteeksi tyttöystävä kertoo jättävänsä Dänin. Mies ei kestä kodin tyhjyyttä ja tarttuu työtilaisuuteen, joka vie hänet Caprille. Kaikista maailman kolkista sattuma tarjoaa lohtua epätoivoiseen tilanteeseen viemällä hänet paikkaan, joka oli jo kerran aiemmin tarjonnut hänelle pelastussataman. Vuoroin kirjassa puhuu aikuinen Däni, jonka tehtävänä on etsiä kadonnutta lasta. Seuraavassa hetkessä hän on itse lapsi ja kertoo merkittävästä kohtaamisestaan Georgen kanssa Caprin saarella.
George on pienen pojan ymmärtäjä, jonka harvasanainen viisaus auttaa Däniä vaikeassa elämänvaiheessa eteen päin. Jo ennen Georgea hän on tavannut kuolemaisillaan olevan vanhan Martín-herran, joka myös tekee pieneen poikaan lähtemättömän vaikutuksen. Viisaat sanat painuvat syvälle sydämeen ja hoitavat ehdottomalla ja hyväksyvällä läsnäolollaan yksinäistä lasta. Ehkä juuri sieltä kumpuaa toivo, joka vielä aikuisenakin kantaa. Tarvitaan vielä kolmaskin kohtaaminen, kolmas helmi, kolmas timantti… satavuotiaan rouvan neuvot.
Dänin tarinasta tekee kiinnostavan Albert Espinosan oman selviytymistarina. Hän sairastui jo nuorena poikana syöpään ja sairauden taltuttamiseen tarvittiin kymmenen vuotta ja varmasti pitkiä ja lukuisia sairaalajaksoja. Häneltä on amputoitu toinen jalka, poistettu toinen keuhko ja pala maksaa. Hän on ollut eristyksissä ikäistensä seurasta ja käynyt läpi nuoren kehitysvaiheita koettelemusten keskellä. Ja jaksanut silti uskoa seuraavaan päivään!
En alkuun oikein päässyt sinuiksi tarinan kanssa, mutta kirjailijan omasta elämästä nousevat teemat puhuttelevat myös kirjassa. Däni palkataan etsimään kadonnutta lasta, eikä kustannuksilla ole väliä: ”Kirjoittakaa siihen haluamanne summa. Saatte mitä tahansa, kunhan löydätte poikani…” Ihminen voi kadottaa lapsuutensa monesta syystä ja onnistua hukkaamaan itsensä vielä aikuisenakin. Kivulias etsintä johtaa parhaimmillaan iloon, jolle ei voi asettaa hintaa.
Mielestäni kirja puhuu kauniisti myös peloista ja niiden voittamisesta. Samoin luottamuksesta, auttamisesta ja autetuksi tulemisesta. Se ansaitsee tulla kuulluksi ja luetuksi.
