”Aiotko panna tyttöystävääni, onko isäsi muumio? Viihdytkö nunnaluostarissa? Oletko valmis jättämään jalkapuolen ystäväsi heitteille kadonneeseen maailmaan, onko sinulla minkäänlaista moraalia?”
Eiköhän tuo sitaatti kirjan loppupuolelta antane aika kuvaavan kuvan kuvataiteilija, runoilija Tiina Poutasen sanoiksi, romaaniksi, muutetuista kuvista. Ollaan siellä täällä, haahuillaan kimpassa kirjan pennittömän, isättömän pojan Aleksis Ludvig Runebergin kanssa – joka ei taida sittenkään olla pennitön eikä isätönkään!
Hänen matkaansa kirjailija panee lukijan lyöttäytymään, hänen mitä kummallisimpiin maailmoihin, joissa realismia toinen puoli, toinen vähemmän.
Käydään Sinivuorilla, metsien keskellä, taidekaupassa (keskeinen), kapakoissa, Moldovassa, Romaniassa, luolastoissa, nunnaluostarissa … tavataan elävä kuollut. Niin ja käydään poliisikuulusteluissa, kun taidekauppias on jäänyt auton alle ja menehtynyt, ja tuo poika pöllinyt uhrilta lompakon ja napannut samalla identiteetin: Aleksis Runebergejä kun kumpikin.
Kootkaapa siitä teos mieleiseksenne. Ainesta riittää kyllin jo tuossa ja kun siihen vielä vampyyrit päälle.
Eli Pyörävaras ei ole mikään yksinkertainen kudelma seurattavaksi, mikä on kirjan ansio ja haaste. On paneuduttava. Ja jos ei paneudu yksityiskohtien vierauden/vastenmielisyyden vuoksi, jää kyllä pahasti teoksen ulkopuolelle.
Itse löysin kyllä tuon pojan kaikkialle hajoavan ajatusmaailman, jopa innostuin välillä tonkimaan sitä. Mutta kaikkein helpointa oli tavoittaa kuvankaunis lasta odottava huora, inkeriläinen Laina, kielineen, mielineen ja totuuksineen:
– Ei huoran kanssa ketaan peta, on kuin kay kampaaja tai hieronta, ja ma itse olen naimisissa Venajalla.
Laina-huoraäidistä maalautuu ikoninen kuva, joka lopulta unohtuu riippumaan kauas Romaniaan nunnaluostarin seinälle – miksei myös tämän Pyörävarkaan kautta lukijan mielikuviin haalistumaan.