Ranskalaiset, belgialaiset ja italiaiset ovat täysin pyöräilyhulluja kansoja. Se käy ilmi Daniel Frieben ja Pete Godingin Pyöräilyn klassikkonousut -kirjan jokaiselta sivulta. Näyttävä ja kookas kahvipöytäkirja vie lukijan Alppien, Pyreneiden, Dolomiittien ja Ardennien tunnetuimpien mäkietappien pariin. Oli sitten kyse vain pariinsataan metriin kurottavasta Mur de Huysta Belgiassa tai Euroopan korkeimmasta tienkohdasta Andalusian Pico de Veletasta 3384 metriä merenpinnan yllä, niin aina löytyy yksi tai useampi myyttisiin mittoihin nouseva pyöräilytarina, joka liittyy juuri sen vuorenhuipun tai juuri sen solan valloittamiseen jossakin suurista ympäriajoista.
Daniel Friebe esittelee 50 eurooppalaista pyöräilyreittiä muutaman sivun tekstein, joita höystävät Pete Godingin upeat valokuvat. Friebe kertoo melko tiiviisti yleisesti reittien historiasta ja maantieteestä, ja keskittyy anekdootteihin aina kyseessä olevan nousun rooliin suurissa pyöräilykilpailuissa. Frieben tarinoissa Tullio Campagnolo, Fausto Coppi, Eddy Merckx, Bernard Hinault, Marco Pantani, Lance Armstrong ja kymmenet muut ammattipyöräilyn menneiden aikojen supertähdet käyvät Pyöräilyn klassikkonousuissa unohtumattomia kamppailujaan toisiaan, itseään ja vuorten mahtia vastaan.
Pyöräilyssä, ja vallankin puhuttaessa viimeisistä noin 30–40 vuodesta, esiin nousee aina doping ja muut kielletyt konstit vuoristoetappien epäinhimillisten rasitusten kukistamiseksi. Pyöräilyn klassikkonousut osui ilmestyessään 2011 melko kiinnostavaan kohtaan. Suuri osa 1990- ja 2000-luvun suurimmista tähdistä oli jo kärähtänyt dopingin käytöstä, mutta suurin pommi eli Ranskan ympäriajon seitsenkertaisen voittajan Lance Armstrongin kaikkien voittojen mitätöinti tapahtui vasta seuraavana vuonna. Niinpä Daniel Frieben kirjassa Armstrongia vielä melkoisesti hehkutetaankin oikeastaan kaikkien muiden saadessa jonkinlaisen leiman ylleen. Sittemmin huippupyöräily on ainakin jossain määrin puhdistunut.
Pyöräilyn klassikkonousut on kiinnostava selailukirja maantiepyöräilystä kiinnostuneille, ja voi toimia hyvänä hakuteoksena vaikkapa Ranskan ympäriajoa seuraavalle penkkiurheilijalle. Kokonaan yhteen menoon luettuna se on hieman toisteinen ja puuduttavakin, mutta satunnaiseen kahlailuun (ja miksei lomareittien suunnitteluunkin!) se on ihan paikallaan oleva opus.