Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pitkistä pyöräilymatkoistaan (ja niistä kirjoittamistaan kirjoista) tuttu Matti Rämö suuntasi koronakesän 2020 matkansa sinne, minne monet muutkin, eli koto-Suomeemme. Rämön reissu oli parin viikon mittainen ja kulki lähinnä itärajan tuntumassa Helsingistä Saimaan seudulta Pohjois-Karjalaan, ja Koillismaan ja Kainuun kautta Itä-Lappiin. Säätiloja tuli kokeiltua helteestä rankkasateisiin
Pyörän selässä maisemat ja maailma hahmottuvat toisin, rytmi on sopiva ja polkemisen ja seuraavan etappipisteen ajattelu toimivat eräänlaisena meditaationa. Rämö kertoo paitsi pyöräilystä ja omista ajonaikaisista tuntemuksistaan (kipuihin, kolotuksiin ja luonnonvoimien kanssa taisteluun on helppo pyöräilyharrastajana samastua) myös reitilleen osuvista paikoista ja ihmisistä. Tahti on rauhallinen, soljuva.
Pyöräillen Suomessa alkaa Rämön kokemuksesta kumpuavilla ohjeilla ja vinkeillä pitkää pyörämatkaa suunnitteleville. Rämö kertoo reittisuunnittelusta ja aikatauluttamisesta, pyörän varustelusta ja mukaan pakattavista matkatavaroista, ruokailusta ja leiriytymisestä. Rämö itse polkee 26-tuumaisella pyörällään jopa yli 30 kilon matkatavaralastissa. Aluksi kirjaa lukiessani ihmettelin tavaramäärää, varusteiden tiettyä kotikutoisuutta ja Rämön osoittamaa lievää ylenkatsetta kevyempää tai aerodynaamisempaa retkipyöräilykulttuuria kohtaan, mutta kun päästiin tien päälle, suhtautumiseni alkoi muuttua. Vaikka Rämö toistuvasti eksyilee (koska kulkee ilman navigaattoria tai älypuhelinta), syö ja juo huonosti, jää päivämatkatavoitteistaan niin, että ajaa lopulta aina myöhään yöhön asti, ei hän tunne murheita, vaan pyörän selässä hän on vapaa. Kyse on mielentilasta, turvallisuudesta ja persoonasta, ja Matti Rämö tietää tarkalleen, minkälaisia rutiineja hän reissultansa haluaa.
Pyöräillen Suomessa on kiehtova matkakirja. Itsekin olen aloittanut pidemmät pyörälenkit koronaeristyksen myötä, ja paljon kiinnostavaa tietoa Matti Rämö onnistuu välittämään. Tiettyä kriittisyyttä hänen valintoihinsa voin yhä osoittaa, mutta myös paljon ymmärrystä sekä etenkin suurta kunnioitusta. Ei ihan kuka tahansa ajelekaan 1700 kilometriä ties millaisia kinttupolkuja pitkin valtavassa lastissa kahdessa viikossa. Kannattaa lukea!
