Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ile Jokinen ajaa ympäri vuoden työmatkansa vanhalla armeijan polkupyörällä, joka tuntee nimen Väinö. Väinö on kovan luokan menopeli, painava, lisävarusteeton, kelpo pyörä. Naapurin mersukin jää toiseksi ja saa lommon Väinön vähän kolhaistessa lokasuojaa, Väinössä ei tietenkään ole mitään jälkiä. Väinö on peräisin 1960-1970 -luvulta, siinä ei ole seisontatukea eikä tietenkään vaihteita. Matkanteko voi vaatia aikaa ja voimia, joten matkojensa aikana mies pohtii mitä kummallisimpia asioita. Hän ihmettelee maailman menoa sekä näkee myös selkeitä ratkaisuja ongelmiin. Varsinaisesti Jokinen tekee iltapäiväohjelmia Radio Novassa, eräs iltapäiväohjelma tiistaisin ja torstaisin on nimeltäänkin Pyöräbongari. Sen varsinaiset herkkupalat on koottu nyt kirjan muotoon.
Miten ydinvoimala käynnistetään, onko kaupungissa luontoa, kuinka hienosto elelee ja miksi autot eivät pysähdy suojatien edessä? Tipaton tammikuu, selviytymistarina, jalankulkijoiden käyttäytyminen sekä tietyt poliittiset kuviot saavat sekä pyöräilijän itsensä että lukijan miettimään. Välillä jutut pistävät purnaamaan, välillä nauramaan ja välillä niihin ei vain löydy järkevää ratkaisua. Yksi asia on kuitenkin varma: mietiskely ei ole koskaan turhaa!
Missäpä olisi parempi miettiä kuin pyörän satulassa. Toisinaan toki on pakko käyttää joukkoliikennettä tai kävellä töihin. Se ei kuitenkaan miettimistä estä. Ajatelkaa nyt vaikka koko bussilastillista ihmisiä, jotka käyttävät isoja, violetteja pipoja? Mistä ihmeestä voi olla kyse? Ota toki selvää! Aivan poissuljettua ei ole sekään, että mies käyttää joskus omaa autoa. Tästäkin on esimerkkinä pari sinänsä omalaatuisen hauskaa tilannetta.
Kirjan jutut ovat sopivan lyhyitä, hersyvästi, asiallisesti ja välillä melkoisen provosoivastikin kirjoitettuja. Mukavia ja omintakeisia radiopakinoita nyt kirjan muodossa ja aina toki ajan hermolla. Suosittelen vaikkapa lukemiseksi työmatkoille, tietenkin joukkoliikenteellä eli junaan tai bussiin. Tätä ei ehdottomasti kannata kiinnittää pyörän tankoon — siitä voisi tulla sanomista jopa kirjoittajalta itseltään! En myöskään suosittele kirjan lukemista omalla autolla ajaessa, esimerkiksi liikennevaloissa! Turvallisuus ennenkaikkea, lisäksi naurunpyrskähdykset voivat saada lasit sottaisiksi tai myötätuntoinen kyynelehtiminen ne huurtumaan. Ehdotonta luettavaa tietysti myös muille pyöräilyn nimeen vannoville; tässä vaikka uutta mietiskeltävää matkoille.