Vuonna 2009 kuolleen rakastetun humoristin Veikko Huovisen omimpia kirjallisia temmellyskenttiä olivat lyhyet pakinat ja tarinat. Metsänhoitajana elämäntyönsä tehneelle Huoviselle eränkäynti, metsästys ja kalastus olivat tuttuja ja läheisiä. Pylkkäs-Konsta mehtäämässä on novellikokoelma, joka esittelee Veikko Huovisen intohimon salomaiden saloihin monipuolisesti ja kattavasti.
Kirjan novellien kautta pääsee tarkastelemaan Huovisen omaakin kehitystä kirjailijana pitkällä aikajänteellä. Kronologisesti järjestetyn kokoelman varhaisimmat tarinat ajoittuvat 1940- ja 50-lukujen taitteeseen – mukana on myös Huovisen ensimmäinen julkaistu novelli Joulukuusi ja teeret. Uusimmat ovat 1980-luvun puolelta. Kokoelman taso on paikoin hieman epätasainen, eivätkä erityisesti kaikkein uusimmat tarinat vähän liiankin alleviivaavassa ironisuudessaan ihan täysin minua sytyttäneet, mutta lähes 30 novellin joukosta löytyy toki jokaiselle jotakin. Parhaimmillaan Huovinen on kertoillessaan ilmeisen tosiin eräkokemuksiin perustuvia kala- ja lintujuttujaan. Erityisen mieltynyt Huovinen vaikuttaisi olleen kuhiin ja metsoihin.
Veikko Huovinen oli tunnettu rehevästä sanankäytöstään ja lämpimästä huumoristaan. Paljon hän kirjoittaa myös aidosta rakkaudestaan luonnossa liikkumiseen, ja todellisen erämiehen elämänkokemus kuultaa läpi kokoelman sivuilta. Huovinen ottaa myös rivien välissä kantaa ekoaatteen puolesta. Metsät ja järvet, suomalainen luonto – niitä ei rahalla saa! Huovisen eräjuttujen pituus on tyypillisimmillään viitisen sivua, joten näitä herkkupaloja on mukava napostella vaikkapa iltapalaksi vuoteessa tai mökillä, keskellä perisuomalaista havukorpea. Suosittelen.