Nuori Freiburgin yliopiston vastavalmistunut lääkäri Simon Hoffman lähetetään läheiseen Roggendorfiin, josta kantautuu huhuja taudista, joka tuntuu riistävän tautiin sairastuneilta järjen. On 1400-luku ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella vallitsevat levottomat ajat. Talonpojat kapinoivat ja katolisen kirkon inkvisitio lietsoo noitapelkoja.
Hoffman saapuu Roggendorfiin ja saa kokea kaupungin ilmapiirin epämiellyttäväksi. Kreivi Lorentz von Hewenin vieraana on myös priori von Ellerbach, kiihkosieluinen inkvisiittori, ja kuria ja järjestystä pitää sadistinen vouti Baustetten. Kummankaan kanssa toimeen tuleminen ei ole aivan yksinkertaista, Hoffman saa huomata.
Sitkeästi Hoffman aloittaa kuitenkin selvitystyönsä. Aikakauden lääketieteen osaaminen on mitä on; lääkärimme on vankkumaton humoraaliopin kannattaja. Tohtori ei kuitenkaan arastele heittäytyä taudista pahemmin kärsivän köyhemmän kansanosan keskuuteen tekemään tutkimustyötä. Taistelu ihmisten sieluista ja terveydestä on tiukkaa.
Mika Pekkola kirjoittaa jälleen kerran väkevää tekstiä. Esikoisteos Aamun kirkastus oli paksua, visvaista kieltä, eikä Pyhän Antoniuksen tuli suotta siloittele. 1400-luvun ajankuva on likaista, rujoa ja groteskia ja Pekkolan kieli taas kerran ilmaisuvoimaista ja hengessä vahvaa. Ei varmasti joka makuun, mutta minusta parempi näin kuin modernin siloitellusti; aika oli kuitenkin toisenlainen ja tyyli vangitsee ajan henkeä. Historiallinen pohja tuntuisi olevan varsin vankka, vaan syytä onkin, onhan Pekkola koulutukseltaan filosofian tohtori yleisen historian alalta. Mielenkiintoinen kirja!