Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Natsit tuhosivat toisen maailmansodan aikana Varsovan. Sen suuri juutalaisväestö puristettiin ensin ghettohin ja sittemmin pääosin tuhoamisleireille. Myös katolilaiset puolalaiset olivat saksalaismiehityksessä kovilla, ja mikäli he halusivat jäädä, oli heidän käytettävä myös häikäilemättä hyväkseen sodan suomia selviytymismahdollisuuksia – usein toisten heikompien kustannuksella. Juutalaiset eivät suinkaan olleet ainoita natsien vainoihin joutuneita. Myös esimerkiksi homoseksuaalien paikka oli leireillä. Sami Hilvon romaanin Pyhä peto miljöö ja tunnelma ovat ilkeän kyynisiä alusta loppuun.
Pyhä peto on tarina sodan yhdestä eloonjääneestä, joka ottaa käyttöön juutalaisen ystävänsä identiteetin vapautuessaan vankileiriltä. Hän nousee kansainvälisesti tunnetuksi arkkitehdiksi muutettuaan Puolasta New Yorkiin, mutta menneisyys ei jätä häntä rauhaan hetkeksikään. Hän kokee olevansa vastuussa nuoruudenrakkautensa kuolemasta, ja valheellinen juutalainen identiteetti häiritsee häntä jatkuvasti. Kuka hän oikeastaan on? Sota traumatisoi ikiajoiksi, samoin paljastumisen pelko. Elämänsä ehtoossa päähenkilö jättää kaiken vielä kerran taakseen ja yrittää saada takaisin sen, mistä on koko elämänsä unelmoinut.
Minulle Pyhä peto oli hieman vaikea luettava. Jotenkin tämän lukemisesta jää leijumaan epämiellyttävä tunnelma, kuin kirja tahtoisi jotain pahaa. Ehkä se on vain kuvitelmaani. Oikeasti kirja on taitavasti kirjoitettu, Sami Hilvon viisautta on jättää oikeastaan kirjoittamatta kaikki ne hirmuteot, jotka lukija joutuu kuvittelemaan päähenkilön nähneen. Kirjan lopetus on aivan ensiluokkainen.
Jos natsien hirmutyöt eivät puistata, kannattaa Sami Hilvon Pyhälle pedolle antaa reilu mahdollisuus.
