Tämä kirja, Puutalotarinoita, on niin ihana, että jo pelkästään kuullessani siitä, olin aivan innoissani, että nyt on kiva kirja. Enkä pettynyt.
Leena-Kaisa Laakso kertoo kahdentoista puutalon tarinan sanoin ja kuvin. Lukija pääsee ikään kuin hänen mukanaan vierailuille toinen toistaan mukavampiin taloihin ja samalla saa tutustua talojen asukkaisiin.
Talot ovat sieltä sun täältä ja jokin talo voi olla tuttu jollekulle. Aina joku tietää jostain tässä kirjassa kerrotun talon, ihan vaikka vaan ulkomuodosta. Ja vaikka ei tietäisikään, ahmii tarinan.
Yhteistä näille tarinoille on se, että talot ovat saaneet jatkaa aikaansa nyt uusilla omistajilla ja he ovat pitäneet taloista hyvää huolta perinteitä kunnioittaen. Ei ole rempattu pilalle, vaan tuunattu itselle sopiviksi.
Jokaisen talon tarina on niin kiehtova, että jos pitäisi se lemppari valita, niin olisi aika vaikeaa, koska niitä olisi niin monta. Kaikissa kohteissa on jotain niin kiehtovaa. Kaikkien talojen tarina on sellainen, josta tykkää, josta jää hyvä mieli. Näillä kohteilla on historiansa ja se kerrotaan ja on hienoa, että se jatkuu.
Jos on sellainen talojen rakastaja kuin vaikkapa minä, niin tämä kirja on aarre. Vaikka ei olisikaan, kirja on silti kokemus. Näinkin voidaan elää, asua, pitää talosta huolta.
Puutalotarinoista tulee hyvä mieli. Siinä esiintyvät ihmiset vaikuttavat leppoisilta. Jää vain toivomaan, että olisi paljon vastaavanlaisia. Niin, ja ettei kaikkea tarvitsisi niin kovin nykyaikaistaa.