Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”En minä tarkoita vain huonetta”, Oskar sanoi. ”Huone ei ole pelkkä huone. Huone on mielentilan ilmentymismuoto, se on jonkin älyn tuote.”
Oskar on jostain tuntemattomasta itäblokin maasta kotoisin oleva säveltäjä, joka pyytää englantilaisen opiskeluaikaisen toverinsa vartioimaan asuntoaan sillä aikaa, kun hän on itse järjestelemässä avioeroaan Los Angelesissa. Romaanin minäkertoja saapuu tähän omalaatuiseen maahan ja ryhtyy huolehtimaan huoneistosta ja kahdesta kissasta.
Oskar on pikkutarkka täydellisyydentavoittelija, ja erityisesti asunnon hieno puulattia on hänelle tärkeä. Ympäri huoneita on jätetty muistilappuja, joissa kaikki mahdollinen tapahtuva otetaan huomioon: Oskar haluaa varautua kaikkeen ja yrittää välittää ystävälleenkin pedanttista elämänmuotoaan.
Tästä lähtökohdasta syntyy hurja tapahtumaketju. Turhaan ei romaanin kertoja pariinkin otteeseen mainitse Edgar Allan Poen novellia Kielivä sydän, sillä poemainen kauhu valtaa myös hänen elämänsä Oskarin asunnossa vietetyn viikon aikana. Ja rakastettu puulattia saa kärsiä.
Puulattian kunnossapito on pieni helmi. Kirjan huumori on riemukasta, etenkin nimeämättömäksi jäävää entistä kansandemokratiaa kuvaillessaan. Puolenvälin jälkeen romaanissa on ehkä pientä tyhjäkäyntiä, mutta loppuhuipennus kokoaa taas kaiken mallikkaasti.
