Ruotsin poliisin kaikkien aikojen suurin trauma on pääministeri Olof Palmen selvittämättä jäänyt murha. Aineistoa on Tukholman poliisitaloon kertynyt aivan järjetön määrä, mutta ratkaisevaa johtolankaa ei ole löytynyt satojen poliisityövuosien uurastuksesta huolimatta. Tutkinta-aineiston laajuuden lisäksi ongelmana on paikoin epäjohdonmukainen tai huono arkistointi. Kokonaiskuvaa on hankala hahmottaa. Keskusrikospoliisin legendaarinen päällikkö Lars Martin Johansson päättää kuitenkin ottaa yli kaksikymmentä vuotta vanhan rikoksen vielä kerran käsittelyyn apunaan luottotutkijansa Anna Holt, Lisa Mattei ja Jan Lewin.
Palme-tutkinnassa tehtiin ratkaisevia virheitä heti alussa, kun paineen alla toimineiden poliisitutkijoiden toiminta ohjautui pakotetusti tai pakottamatta väärille raiteille. Leif GW Persson näyttää jälleen, kuinka vaikeaa tutkintatyö on, kun vihjeitä tulee tulvimalla ja suurin osa niistä on täysin hyödyttömiä. Mutta mitkä niistä? Miksi jokin huomiotta jäänyt yksityiskohta ja tutkimatta jäänyt tutkimuslinjan alku johtavat lopulta koko tutkimuksen tyrehtymiseen? Vinkit ovat olemassa, mutta ne pitää vain löytää tuhansien tutkimusdokumenttien joukosta!
Perssonin versio siitä, kuinka Ruotsin kuuluisin poliisitutkinta olisi voinut mennä, on mielenkiintoista luettavaa. Voidaanko murhaaja selvittää vielä nyt, kun kaikki johtolangat ovat jo hävinneet? Hypoteesina on ollut, että jos murha-ase löytyy, löytyy myös tekijä. Perssonin tutkijat pääsevät aseen jäljille…
Kesän kaipuusta hyiseen viimaan aloitti Leif GW Perssonin (löyhähkösti yhteen liittyvän) Palme-trilogian, jota Toinen aika, toinen elämä jatkoi. Nämä trilogian kaksi ensimmäistä osaa toimivat koko lailla omillaan, eikä ole kovinkaan merkittävää, missä järjestyksessä niitä lukee. Putoaa vapaasti kuin unessa on edelleen näiden itsenäinen jatko-osa, mutta se myös kokoaa monella tavalla kahden aiemman kirjan teemoja ja henkilöitä yhteen. Se on edeltäjiensä tapaan paksu järkäle täynnä monenlaista spekulointia ja moneen suuntaan tempoilevia tutkimuslinjoja. Hyviä ja huonoja poliiseja. Byrokratian rattaiden hidasta pyörähtelyä. Sisäpiirin salaliittoteorioita. Kansankodin kritiikkiä.
Leif GW Perssonin Palme-trilogia onnistuu luomaan monipuolisen — monimutkaisen — ja jännittävän kuvan ruotsalaisen virkavallan toiminnasta sekä inhimillisistä tekijöistä sen kaiken työn taustalla. Tätä kokonaisuuttta sopii suositella!