Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Putkinotko on kuvankaunis, suorastaan kansallisromanttisesta kiiltokuva-albumista tempaistu idyllinen kolkka Saimaan rantamilla. Kirjakauppias Aapeli Muttisen kesähuvilalle ei voisi kuvitella parempaa paikkaa. Tai no, naapurina ja vuokralaisena ehkä voisi olla joku muukin kuin laiska viinatrokari Juutas Käkriäinen vaimonsa ja kymmenen lapsensa kanssa.
Joel Lehtosen pääteos, helteisestä elokuisesta päivästä kertova Putkinotko, on kotimaisen klassikkokirjallisuuden helmiä. Siinä rikkaasti maalaileva suomen kieli ja juureva huumori kohtaavat inhorealistiseksikin kaikessa loassa ja eritteissään äityvän naturalismin tavalla, joka puhuttelee yhä yli 90 vuotta ensijulkaisunsa jälkeen. Pikkutarkkaan kuvaukseen mahtuu niin valtava määrä tapahtumia ja kuvauksia, että on lähes mahdotonta uskoa, että kirjan tapahtumahorisontti on tosiaankin vain yhden päivän mittainen.
Juutas Käkriäinen edustaa erästä kansankuvauksen arkkityypeistä. Hänet kuvataan vetelänä, mutta temperamenttisena köhnyksenä, jolle kaikkein vaikeinta on toimeen tarttuminen. Mutta pinnan alla Käkriäinen on kiinnostavampi hahmo: hänen laiskuutensa ja aloitekyvyttömyytensä selittyy ainakin osittain sen kautta, että hän ei halua tehdä, kun maat ja mökki eivät ole omia. Muttinen voi häätää vuokralaisensa koska vain. Käkriäisen perhe on muutenkin hurjaa joukkoa, ja vain Rosina-vaimon toimeliaisuus ja kurinpito pitävät Putkinotkon mökkiläisten asumukset ja asukit edes melkein yhtenä kappaleena. Kielenkannat laulavat, kun Rosina käskee kauhukakaroitaan toimiin. Joel Lehtonen pääsee moneen kertaan loistamaan huimissa toimintakohtauksissa, jotka suorastaan räjähtävät käyntiin kesken kuuman kesäpäivän.
Ilmeisesti Lehtosen jonkinlaista alter egoa teoksessa edustaa kauppias Muttisen hahmo. Muttinen nouseekin kirjan loppua kohti mentäessä varsin monimutkaiseksi persoonallisuudeksi: hän on aikanaan perustanut huvilansa selvästi topeliaanisessa romantiikan hengessä, mutta hänen asennoitumisensa ja suhteensa maahan ja ”kansaan” on muuttunut ajan myötä. Käkriäiset näkevät Muttisen herrana, joka voi ottaa heidän maansa heiltä pois. Siksi he suhtautuvatkin häneen kyräillen ja jopa avoimen pahansuovasti. Mutta Muttinen haluaisi olla jotain muuta: mesenaatti, tarkkailija, kansan sivistäjä, joka uskoo tavalliseen maalaisväestöön ja nauttii heidän seurastaan. Raha ratkaisee, ja niin Muttinen on ulkopuolinen.
Tämänlaiseen arvioon kirjasta ei voi tietenkään sisällyttää paljoakaan kirjan sisällöstä. Sen voin toki sanoa, että klassikko on kyllä klassikko. Joel Lehtosen taidokas ja värikäs kieli oli minulle ensimmäinen lähtökohta tähän kirjaan (mielenkiinto heräsi luettuani Lehtosen käännöksen Anatole Francen Pingviinien saaresta), mutta varsin pian mukaan tuli muutakin. Tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja – torpparikysymystä, perhepolitiikkaa, kieltolakia, sosialismia, avio- ja avoliittoja, porvaristoa ja niin edelleen – Lehtonen käsittelee hienovaraisesti ja monesta näkökulmasta, ilman valmiita vastauksia. Useasta sivulauseesta olisi saanut johdettua kokonaisen romaanin. Mutta Putkinotkon hienouksia onkin se, että siinä on juuri sopivasti kaikkea: kansankuvausta, huumoria, törkyä, sanomaa ja mielipiteitä.
Joel Lehtonen ja Putkinotko saavat yhden vahvimmista suosituksistani.
