Pursu se pursuaa hyväntahtoisia ja hersyvän hauskoja tarinoita. Jos ei halua lukea Raamattua, niin Pursu kyllä käy ihan hyvin Raamatusta. Sen verran kauniita ovat ne tarinat, jotka antavat vaivihkaa pieniä varteenotettavia neuvoja. Jos on meinnanut hankkia jonkun vinkkiniksikirjan, ensin kannattaa lukea Pursu.
Tarina-marinat ovat kirjoitettu Laaksoselle tyypillisellä muodolla, lounaissuomen murteella. Jos siis kykenee lukemaan murretta, niin lukukokemus on taattu!
Tarinat voivat tuntua tutuilta, ne ovat joskus olleet luettavissa Kotilieden ja Turun Sanomien sivuilla. Tarinat eivät kuitenkaan kulu lukemisesta, vaan kestävät monta lukukertaa. Jopa niin, että on melkeinpä pakko saada kirja omaksi. Ihan vaan sen takia, että jos paukahtaa äkisti paha mieli, niin voi sitten ottaa Pursun syliinsä ja jo on heti ihan eri mieli. Jokainen tarina on lyhyt, puolitoista sivua ja joka tarinan jälkeen harppaa kiireesti seuraavaan, niin että meinaa myöhästyä sieltä, mihin oli menossa…
Lukiessani Heli Laaksosen Pursua, minulla oli monta monituista sydämellisen hauskaa hetkeä. Uskoisin, että tämä kirja sopii ihan kaikille. Kirjan lukee nopeasti, mutta sen haluaa lukea heti uudestaan. Oivallinen lahjakirja. Tosin en malta odottaa, vaan menen ostamaan sen heti.
”Ei uskois kuin kelpo keksintö muisti o. Nii näppärä o aja töist kotti, ko ilma karttoi kattomat muista, misä asu. Eikä tart pyristel vasta, ko hyppä asemal pois junast ja joku ihmine tule halama, ko välättä miäle, et see o oma miäs.”