Puppe retkellä ei ole se perinteisin Puppe-kirjojen malli, luukkukirja, joka minulle tulee mieleen heti Puppea ajatellessani. Puppe-koira jos mikä on nimittäin meidän 1980-luvun lasten keskuudessa kuuluisuutta niittänyt kirjallisuuden hahmo, muutamien vuosien päästä nelikymppisiään juhliva keltainen koiranpentu, näin aikuisen silmin suoraan sanottuna sangen tylsän näköinen hahmo. Jokin siinä kuitenkin kiehtoo, ja kiehtoi minuakin, kun aikoinaan luin ensimmäistä Puppeani, Missä Puppe piileksii?, uudestaan ja uudestaan.
Kun Eric Hill 1970-luvun lopulla Puppea luodessaan tuli keksineeksi ihan uuden tavan hauskuuttaa lapsilukijoita, luukkukirjat, hän tuskin arvasi, kuinka suosituksi hänen pikkukoiransa tulisi. Nyt kirjoja on käännetty jo 60 kielelle ja myyty yli 60 miljoonaa kappaletta.
Mutta ei Puppe aina luukkujen taakse kurkistele, on Puppea tavattu paljon myös muissa formaateissa. Kuten sanottu nyt tarkasteltava Puppe retkellä on niin ikään jotakin muuta. Se on koskettelukirja, jonka jokaiselle viidelle aukeamalle on kätketty yksi erilaista pintamateriaalia oleva kohta; pehmeä lammas, karhea puu tai samettinen viltti.
Kun aukeamia on viisi ja sanoja aukeamaa kohden alle kymmenen, ei juoni luonnollisesti ole se asian ydin, mutta pienimmät lukijat saavat tästä retkestä varmasti paljon irti. Kosketellen ja katsellen. Puppea uskaltaa aina suositella.