Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Tiedän että minulla on vasen käsi, mutta minulla ei ole hajuakaan missä se on. – – Minulla on aivovaurio, joka ei ole parantunut, eikä sen paranemisesta ole minkäänlaista lupausta. Minulla oli ennen rikas ja menestyksekäs elämä. Mitä minulla nyt on? Minulla on mummokeppi toisessa kädessä ja lusikka toisessa.”
Sarah Nickerson on 37-vuotias tärkeä nainen; maailmanlaajuisen yhtiön päätoimipaikan henkilöstöjohtaja, siis ihminen joka elää työtä tehdäkseen, tekee työtä elääkseen, suorittaakseen. Ja niin, siinä sivussa hän tosiaan on jotakin muutakin, äiti – tai ainakin yrittää olla. Sitten tapahtuu jotakin käänteentekevää, mullistavaa. Tarvitaan vain yksi voitettu kivi-paperi-sakset -ottelu, vain yksi rankkasade, vain yksi puhelu, vain yksi isku päähän ja Sarah saa tilaisuuden avata silmänsä, katsoa ympärilleen uudelleen, aloittaa matkansa kohti sitä itseään, jonka hän on kadottanut Harvardin kauppatieteelliseen tiedekuntaan ja sitä mukaa kiireellistäkin kiireellisempään tärkeään elämäänsä.
Kirjailija Lisa Genova, Harvardin yliopiston neurotieteiden tohtori, on jälleen kirjoittanut teoksen, joka seisoo tukevasti vankalla faktapohjallaan siltikään sotkeutumatta omaan tieteellisyyteensä. Vasemmanpuoleinen neglect, todellinen neurologinen oireyhtymä, tulee lukijalle tutuksi samalla, kun hän pääsee hämmästyttävän lähelle Sarahia itseään, hänen menneisyyttään, hänen uutta ja vanhaa ajatusmaailmaansa, hänen valintojaan. Keskeisiksi nousevat kysymykset elämän tarkoituksesta ja tärkeiksi koetuista asioista; mikä oikeastaan onkaan arvokasta, mikä toissijaista, korvaako menestys menetetyn vapaa-ajan, ohikiitävän elämän?
Kuten kirjailijan esikoisteos Edelleen Alice, myös Puolinainen osoittaa kouriintuntuvasti, kuinka tasavertaisia ja yhtä lailla haavoittuvaisia olemme sairauden edessä – asemastamme ja menestyksestämme huolimatta. Joskaan tämä teos ei vaikuttanut minuun aivan edeltäjänsä tavoin – ja siihen varmasti on osasyynä päähenkilöhahmon täysin itselleni tuntematon elämänasenne – voin joka tapauksessa suositella. Jo yksin lääketieteellisestikin.
