Nimi antaa jo ymmärtää, mitä ruotsalaisen Amanda Romaren esikoisromaanista on odotettavissa: sinkkuelämää, kenties humoristisella otteella. Kirjan pääosassa on autofiktion tapaan Malmössä asuva Amanda, joka kertoo heti kirjan alussa tulleensa taas dumpatuksi. Liikkeenjohdon konsultti osoittautuu ihan hyväksi yhden illan jutuksi, mutta sen jälkeen mies ilmoittaa tapailevansa taas eksäänsä ja ghostaa Amandan. Tavallinen tarina.
Puolet kaupungin miehistä… on muodoltaan päiväkirjaromaani, jossa käydään läpi vuoden verran Amandan elämää. Kokonaisen vuoden kiertäminen on päiväkirjalle luonteva valinta, mutta venyttää kirjaa kyllä hitusen pitkänpuoleiseksi.
Vuoteen mahtuu kuitenkin paljon kaikenlaista sutinaa, niin Amandalle kuin tämän lähipiirille, johon kuuluvat muun muassa Amandan sisko poikaystävineen ja nippu kavereita erilaisissa elämäntilanteissa. Potentiaalisia miehiäkin löytyy moneen lähtöön; osa jää yhden illan jutuiksi, osan kanssa Amandalla on pitkällisempää säätöä ja eräs varsinkin on melkoinen on-off-painajainen.
En yleensä nipota kirjoitusvirheistä, mutta tähän kirjaan niitä oli jäänyt ylenpalttisesti, siinä määrin ettei asiaan voinut välttyä kiinnittämästä huomiota. Goodreadsissa myös alkuteosta moitittiin huolettomasti kirjoitetuksi. Vähän huvitti kyllä vapun juhliminen 31.4., Amandan kalenterissa on jotain vikaa. Johnny Knigan oikolukija olisi kyllä saanut tehdä parempaa työtä. Sinänsä suomentaja Jaana Nikula on kyllä tehnyt ihan hyvää työtä kirjan kanssa, Romaren rento kirjoitustapa on välittynyt hyvin suomeksi.
Puolet kaupungin miehistä… jätti vähän ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta tässä on hyvää rempseä sinkkuelämän ja epätoivoisen Tinder-pyörityksen kuvaus, Amandan viriili äiti on mainio sivuhenkilö ja Amandan kavereiden kesken on hyvää ystävyyttä. Toisaalta Amanda on vähän raskas päähenkilö, kirja on hitusen ylipitkä ja on ankeaa, miten tämäkin kirja pönkittää ajatusta siitä, miten kaikki on hyvin kun vain löytää Sen Oikean. Ehkä Amandan olisi vain pitänyt hypätä Tinder-oravanpyörästä kokonaan, vaan eipä olisi sitten tietysti koko kirjaakaan.