”Tyynen mies Jeremias Salomaa tuomittiin kansallisesta nationalismista ja vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Hänet ammuttiin pari kuukautta ennen Tyyneä, joka näki viimeiset elonpäivänsä Sandarmohin pahamaineisella vankileirillä Karhumäen lähellä. Perheen tytär ja poika säilyivät hengissä.”
Karua luettavaa täyttymättömistä unelmista, joita pakolaiset ja loikkarit olivat elätelleet Neuvostoliittoon loikatessaan. Politiikka ja työttömyys olivat heidät sinne kammenneet Suomesta ja Amerikasta.
Itä-Suomen yliopiston historian professori Maria Lähteenmäki laskeskelee Suomesta paenneiden lukumääräksi 25 000 ja amerikansuomalaisten määräksi 6 500; saapuneista noin puolet likvidoitiin Stalinin vainoissa. Tutkimuksen lähtökohtana ovat Karjalan Tiedeakatemian hallussa olevat naisten pienoiselämäkerrat ja haastatteluaineistot sekä Skp:n ja Etsivän keskuspoliisin arkistot vuosilta 1918–1938.
Kirjassa käsitellään punapakolaisten pakenemisen syyt ja asettuminen uusiin oloihin, Venäjän naisliike ja Karjalan tasavallan rakentamishanke, myös Suomen valtion suhde punapakolaisiin on esillä.
Eläväksi ja luettavaksi kirjan tekevät suorat lainaukset Petroskoissa sijaitsevan Tiedeakatemian arkistoista löytyneet naisten kokemusperäiset kirjoitukset elämänkulustaan. Harvoin niistä mitään mieltä ylentävää löytyy pakotetun palkkatyön, sairastelun, valvonnan, väkivallan, puhdistusten puristuksessa. Apatian puolelle enimmäkseen taipuu. Kuten näissäkin kirjeissä koti-Suomeen:
”Ette voi käsittää miltä tuntuu kun pitkällisen vainon jälkeen luulee tulevansa tovereidensa luo ja otetaan vastaan kuin suurin roisto.”
”Terve täältä helvetistä, jossa kortti kädessä pitää joka päivä seistä jonoissa aamusta iltaan — Tavat ovat samat kuin mustimman taantumuksen vaikka se on punaista väriltään.”
Suosittelen oheislukemistoksi ja totuuden vahvistamiseksi Vieno Zlopinan omakohtaisista kokemuksista kertovaa kirjaa Aunuksesta: Heidän ihanteensa murskattiin.
Punapakolaiset-kirjassa on runsaasti SA-kuvamateriaalia elävöittämässä tarkkoja faktatietoja. Aihe on sen verran ruohonjuuritasoinen, että asiat pysyvät tavan lukijankin hyppysissä ja tulevat ymmärretyiksi. Jos nyt näinä aikoina ketään kiinnostaa tuon naapurimaan rajantakainen päätön meininki, joka samantyylisenä näyttää jatkuvan nyt ukrainalaisten kimpussa.