Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pol Potin johtama Kambodžan punaisten khmerien diktatuuri 1970-luvulla on yksi maailmanhistorian synkimmistä ajanjaksoista. Vain noin kolmessa vuodessa reilusti yli miljoona ihmistä menetti henkensä väkivaltaisen hallinnon käsissä. Maan kaupungit ajettiin alas ja väestö pakkosiirrettiin maalle. Lapsityö oli normi, kidutus ja ”uudelleenkoulutus” olivat jatkuva uhka. Pahamaineiseen Tuol Slengin vankilaan päätyi tuhansia valtion vihollisia. Vain noin 12:n heistä tiedetään koskaan palanneen.
Tuo karmea aika on miljöönä Terhi Rannelan romaanissa Punaisten kyynelten talo. Rannela lähestyy hyytävää aihettaan useasta näkökulmasta. Ensimmäinen on Vanna, alle 10-vuotias tyttö, jonka vanhemmat kuuluvat puolueen eliittiin. Mutta Vannan elämä muuttuu, kun hänen vanhempansa vangitaan. Toinen näkökulma, dramaattisempi, kuuluu Vannan äidille Chanille. Hänellä on pieni rintalapsi mukanaan, kun hänet viedään kidutettavaksi Tuol Slengiin. Paluuta ei ole.
Lähes 30 vuotta myöhemmin Vanna tavataan uudestaan, nyt perheenäitinä. Hänen teini-ikäinen tyttärensä yrittää käydä kouluaan loppuun ja hänen miehensä taistelee menneisyyden haamuja vastaan. Kehitys kohti rauhallista demokratiaa on kivinen. Vasta nyt alkaa olla aika, jolloin hirmuhallinnon avainhahmot joutuvat oikeuden eteen.
Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo on rankka romaani meillä ehkä vähän huonosti tunnetun maan kohtaloista. Rannela on perehtynyt aihepiiriinsä huolellisesti, ja vaikka tarina ei olekaan tosipohjainen, se voisi sitä olla. Aivan herkimmille lukijoille kidutuskammio- ja lapsityökuvaukset voivat olla liian rankkoja, mutta muuten suosittelen kyllä tutustumaan tähän teokseen.
