Serkukset, Nick ja Helena, juovat viimeisiä drinkkejään ennen kuin Nickin mies, Hughes, saapuu sodan runtelemasta Englannista ja Helena lentää kihlattunsa Averyn kanssa Hollywoodiin. He odottavat tulevaisuudelta vain upeita yhteisiä perhekesiä Martha’s Vineyardilla: miehet, vaimot ja paljon giniä! Maailma on vielä avoin ja täynnä mahdollisuuksia heille kaikille.
Kun viisitoista vuotta on kulunut, serkukset palaavat Tiger Housen sukutilalle jälleen. Mukana ovat nyt myös teini-ikäiset lapset, joilla on jo omat puuhansa. Naiset ovat vihoissaan toisilleen ja tuskin pystyvät keskustelemaan keskenään. Mitä on tapahtunut tässä välillä? Kun lähistöltä löytyy nuoren kotiapulaisen ruumis, miksi serkukset ja etenkin heidän miehensä käyttäytyvät niin oudosti? Ja mitä tekevät lapset? Miksi Edin käytös on niin outoa ja salamyhkäistä; onko hän sekaantunut murhaan? Kuka tietää, miksi toinen serkuksista on koukussa lääkkeisiin ja toinen puolestaan juo mieluusti enemmän kuin pitäisi? Miksi maailma ei tarjonnutkaan heille sitä kaikkea, mitä he kuvittelivat saavuttavansa ja jopa ansaitsevansa…
Punaisen sään tiikerit kertoo kahden sukupolven tarinaa rinnakkain, takautumina ja eri vuosikymmeninä. Se tuo näytille sodanjälkeisen Amerikan kauniit ja rikkaat, itä- ja länsirannikon erilaiset tavat. Se kertoo myös perhesalaisuudet ja silkat valheet, addiktiot ja pettymykset. Tarina ei välttämättä ole aina kaunis, mutta se vie lukijan mukanaan seuraamaan petollisia perheidyllejä, jotka sisältä ovat rikkinäisiä ja parisuhdehelvettiä pahimmillaan.
Liza Klaussmannin esikoisromaaniksi tämä on erittäin vahva näyttö erinomaisista kyvyistä. Kerronta vie mukanaan eikä ajan ja paikan vaihtuminen haittaa – pikemminkin se tällä kertaa tuo lisää odotusta ja jännitettä tuleville tapahtumille. Erittäin hyvä, terävä ja sujuvasti etenevä sukupolviromaani, jonka kirjoittajalta voi odottaa lisää vastaavaa.