Kirjailija ja kolumnisti Kati Tervo on samankaltainen ruoanlaittaja kuin minäkin. Hän on kokkina koko lailla itseoppinut, hän laittaa hyvää ja laadukasta kotiruokaa perheelleen, eikä jaksa panostaa kokkailuihin pelkästään itseään varten. Hän vierastaa liiallista mutkikkuutta, mutta on valmis kokeilemaan uusia makuja ja varioimaan löytämiään reseptejä vapaalla kädellä. Lisäksi hän tuntee välillä syyllisyyttä valinnoistaan, herkuttelusta ja makkaransyönnistä nyt esimerkiksi.
Punainen pata on yhdistetty kolumni- ja keittokirja, johon on koottu Tervon eri lehtiin kirjoittamia ruokakolumneja usean vuoden ajalta, ehkä jonkin verran kirjaa varten päivitettyinä, sekä kelpo kokoelma Tervon oman keittiön suosikkireseptejä. Tekstit ovat napakoita, mukavahenkisiä ruokakirjoituksia, jotka pyörivät arkisissa ruoka-aiheissa väliin lapsuuden makumuistoihin koukaten. Kolumnien jaottelu seuraa löyhästi vuodenkiertoa, samoin reseptit. Uutta perunaa kesällä, silakkaa syksyllä.
Reseptit ovat suoraviivaisia ja helppoja kalavoileivistä makaronilaatikkoon, kaalipadasta keitettyihin simpukoihin. Pidän Tervon pelkistetystä tavasta laittaa maistuvia aterioita ihan perusainesosista yksinkertaisin maustein. Arjessa ei ole useinkaan aikaa kikkailuun, joten keittiössä pitää olla tehokas. Mutta silti voi kokeilla jotain uutta (minäkin hankin heti tänään lounaalla kokeiltavaksi ainekset Ansa Ikosen herkkuruokaa varten – jos se maistuu filmitähdelle, maistuu se varmaan meillekin)! Reseptejä olisin suonut olevan jopa enemmän, niin maistuvilta ne vaikuttavat.
Kati Tervon Punainen pata on mukava kirja kotikokkailusta kiinnostuneille. Suosittelen. Yksi asiavirhe on kuitenkin korjattava: Tervon mukaan paras ruoka valmistuu punaisessa padassa, mutta oikeasti padan pitää olla violetti.